Syntymäpäiväyllätys 80v

Palatakseni vielä eiliseen tekstiini ja samaan henkilöön josta kerroin.
Ystäväni täytti elokuun lopussa 80 vuotta ja ilmoitti hyvissä ajoin, että juhlia ei pidetä.
Me olimme kuitenkin sisarieni kanssa hänelle   kertoneet, että sitten kun täytät 80v, niin
me tulemme kahville.

Viikkoa ennen juhlapäivää olivat tyttäret poikenneet pikaseltaan kahvilla, heillä kun oli
kovin kiire varsinaisena juhlapäivänä. Ystäväni kyseli minulta koska olisin tulossa kahville, kerroin että
tulen sitten kun on  oikea synttäripäivä.

Synttäripäivän aamuna menin sinne hyvissä ajoin laittamaan kaikkea valmiiksi, valkoisenliinan
pöydälle verukkeella, että  kun tämä liina ei käy minun pöydälle, niin kokeillaan sitä tähän.
Liina oli sopiva joten sanoin, että annetaan se olla nyt siinä näin juhlan kunniaksi.
Järjestelyt sujuivat hyvin eikä synttärisankari aavistanut mitään. Ovikellon soidessa oli
yllätys täydellinen.
Vieraita tuli 10 henkilöä, mukanaan kahvia, täytekakku, piirakoita ym. ja tietysti myös kuohuviini, upea  kukkakimppu sekä pullo lempiviskiä.

Juhlat olivat mukavat ja päivänsankari iloinen yllätyksestä. Vaikka hän sanoi ettei synttäreitä
juhlita, niin odotti kuitenkin, että joku tulisi.

Myöhemmin, vielä viikkojenkin jälkeen hän oli iloinen ja kiitteli meitä moneen kertaan kuinka
hienot juhlat olimme hänelle järjestäneet.

Pieni ele on suuri asia, lupa välittää!

"Lupa välittää"

Tämä lupaus välittämisestä ei  ole ainakaan mennyt perille ystäväni ( mies 80v) kahdelle aikuiselle 
tyttärelle. Käyn aina silloin tällöin hänen luonaan kahvilla ja pitämässä vähän seuraa, kun ystäviä
ei ole eikä paljon sukuakaan. Hän asuu suuressa omakotitalossa yksin ja kaipaa välilä juttuseuraa.
Tyttäret käyvät joskus jos muistavat, eivätkä paljon soittele,jos isälle sattuisi jotain, niin siellähän
saisi maata vaikka kuolleena useita viikkoja.
Me kuitenkin soittelemme lähes päivittäin, joten minä ainakin tiedän tilanteen ja voin mennä
apuun tarvittaessa.

Mutta nyt asiaan, mikä minua "otti päähän" käydessäni siellä tänään. Tyttäret olivat käyneet
jouluaattona tuomassa ja  laittamassa ruokaa, hyvä niin. Mutta olisat voineet vähän siivota isälleen
edes jouluksi. Joka paikka oli paksun pölyn peitossa, lattia täynnä roskia ja kaikialla leivänmurusia
sekä kaikki valkoiset kaappien ovet paksun lian peitossa.
Minä en voi käsittää tuommoista välinpitämättömuutta, eivätkö he näe, vai eivätkö vain välitä.

Usein käydessäni siivoilen vähän, pyyhin ainakin suuremmat pölyt ja putsaan pöydät.
Tänään en sitä kuitenkaan tehnyt, menen ehkä huomenna uudelleen, olen kyllä sitä mieltä,
että se kuuluisi enemmän tyttärille kuin minulle tai hommaisivat siivoojan joka kävisi vaikka
kerran viikossa.

No, tämä tästä välittämisestä, oli pakko kirjoittaa kun olen vieläkin vihainen.
Mutta kaikesta huolimatta Hyvää Tapaninpäivää!

Ps. Heillä ei ole lapsia eikä lapsenlapsi, joten ei voi vedota siihen.

Aika

Olen ihmetellyt mihin on aika kadonnut. Tuntuu, että se vain livahtaa käsistä, vielä äskenhän 
oli kevät ja kesä ja nyt ollan jo joulussa. Aika on tosiaan mennyt kuin siivillä, kevät oli täynnä
harrastuksia ja vapaaehtoistoimintaa. Kävimme vanhainkodeissa ja senioritaloissa
pitämässä päivätansseja ja vähän esiintymässäkin ja suosio on ollut suuri.

Kesä meni mökkeillessä ja  enempi tai vähempi sairastellessa, lavatansseihinkaan ei ehtinyt
jos nyt ei ollut oikein halujakaan.
Syksy toi tullessaan taas harrastukset uinnin ja tanssin merkeissä ja siihen se aika on sitten
mennyt kuin huomaamatta.
Yritän jatkossa taas tänne jotain kirjoitella ja kertoa kuulumisia.

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua teille kaikille ja 
Onnellista Uutta Vuotta 2015!