Yö

Pelottaa taas tuleva yö, kun tietää,että ei taaskaan saa unta.
Nyt on mennyt jo lähes  kaksi viikkoa ympäri vuorokauden valvomiseen......kun ei vaan saa nukuttua.
Mitään erikoista syytä kipuja tai stressiä  ei ole syynä valvomiseen......elämä on kaikin puolin kunnossa, ei ole edes sydän suruja mikä valvottaisi.
Unettomuuteeni ei ole auttanut oikein mikään, ei miedot lääkkeet, ei musiikki eikä lukeminen. No, eihän tämä valvominen minulle uutta ole, mutta en ole näin pitkiä jaksoja siitä kärsinyt.
Lähden taas kokeilemaan ja toivon, että jospa sittenkin se Nukku-Matti löytäisi tien luokseni.
Hyvää yötä, nukkukaa hyvin ja nähkää kauniita unia!