Seniorit ja kerhot

 Luin juuri Milenan liikuttavan jutun yksinäisistä ihmisistä. 
Olen sitä samaa itsekkin ajatellut, kuinka paljon on yksinäisiä vanhoja  ja sairaita ihmisiä yksin kotona ilman omaisia, sukulaisia ja ystäviä, niitä on omassakin ystäväpiirissäni.
Päivät ovat samanlaisia, ei tapahdu mitään, kukaan ei tule käymään eikä kukaan soita, ainoa kohokohta saattaa olla kaupassa ja apteekissa käynti ja siellä ihmisten kanssa muutaman sanan vaihtaminen.   

Näinhän ei tarvitsis olla, joka puolella Suomea toimii lukuisia eläkeläiskerhoja ja seuroja joihin voisi mennä, siellä tapaisi paljon mukavia ihmisiä, voisi kahvitella, rupatella kuulumisia ja osallistua kerhon toimintaan jokainen kykyjensä mukaan.

Kun itse jäin eläkkeelle jäin miettimään, että mitäs nyt, mitä tekisin kaiket päivät kun ei muuta ole kuin aikaa. Eräs ystäväni sai minut houkuteltua eläkeläisten kerhoon ja olen ollut tosi tyytyväinen että lähdin mukaan.Vaikka en ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi ja olen aina viihtynyt hyvin yksin, niin tämä kerhotoiminta on ollut tosi mukavaa.
Tiedän, että moni ajattelee, että en minä vielä niin vanha ole, että voisin sinne liittyä......vähän niinkuin häpeillään koko ajatusta.

Meillä kerhossa on joka päivälle ohjelmaa jos vain haluaa osallistua. Maanantai on varsinainen kerhopäivä, silloin on paikalla 120-130 ihmistä, joskus on porukkaa niin paljon, että ei meinaa tuolit riittää. Joukossa on kaiken ikäisiä, juuri eläkkeele jääneitä  aina yli 80 vuotiaisiin asti. Ja jos on vaikea liikkua,niin sinne tullaan rollaattorilla tai pyörätuolilla, pääasia, että tullaan ja ollaan mukana, kaikki ovat tervetulleita.

Hyvin usein on vierailijoita kertomassa ajankohtaisita asioista, on kaupungin valtuutettuja, pankista, vakuutusyhtiöstä, fysioterapeutteja antamassa hyviä ohjeita kunnossa pysymiseen ja paljon muita.
Teemme matkoja, käymme teatterissa, taidenäyttelyissä, retkillä, elokuvissa ja tietysti kerran kukaudessa on tanssit.
Sen lisäksi on käsityökerhoa, bingoa,tietokilpailuja, laulukuoroa, karaokea, ukkojen turinatuokiota, myyjäisiä, jumppaa, kuntosalia, englannin tuntia jne.
Tämä on vain yksi esimerkki kerhotominnasta. Kuinka mukavaa olisikaan, jos saisi enempi senioreita mukaan kaikenlaiseen kerhotoimintaan, ei tarvitsisi jäädä kotiin potemaan yksinäisyyttä ja "kuuntelemaan" kolotuksia, menisi siellä muutama tunti mukavasti seurustellessa toisten kanssa.

Tiedän senkin, että kynnys on korkea lähteä, mutta jos sen saisi joskus ylitettyä, niin tuskin sitä katuisi.