Jos on ollut ikänsä sinkkna, vailla minkäänlaista parisuhdetta, niin mitä tapahtuukaan sitten kun hän kohtaa elämänsä miehen/naisen ja jos vielä ikä on keski-iän paremmalla puolen. Osataanko elää yhdessä niin, että ei synny valtataistelua kaapin paikasta,erilaisista tavoista, tuloista ja menoista......osataanko tehdä kompromissejä.
Tässä kohtaa voisin mainita serkkuni (nainen), joka viisikymppisenä meni naimisiin leskimiehen kanssa jolla oli kolme poikaa, maatalo ja lehmiä. Serkkullani oli niin paljon sopeutumisvaikeuksia että ennen kuin vuosi oli kulunut he olivat jo avioliittoneuvolassa......onneksi menivät, nyt elävät onnellisena
Kun sitten tapaat eronneen naisen/ miehen ja aletaan seurustella, muutetaan yhteen tai mennään naimisiin.......osataanko olla yhdessä. Tuodaanko tullessa entisten liittojen ongelmat ja traumat, jatketaanko elämää siitä mihin entisessä liitossa jäätiin. Osataanko aloittaa puhtaalta pöydältä ja heittää vanhat luurangot pois kaapista. Annetaanko tilaa toiselle, sallitaanko entiset ystävät ja harrastukset yhteisten harrastusten lisäksi. Annetaanko aikuisten lasten määrätä ja komennella, tässäkin monelle on miettimisen paikka.
Kun puoliso kuolee joko yllättäen tai sairauden murtamana, on tilanne taas erilainen. Olet jäänyt yksin, suru on valtava eikä siitä tahdo päästä millään yli. Aikasi surettua alat katsella itsellesi uutta kumppania, serustelumielessä tai jopa avioliitto tarkoituksella. Aloitatte seurustelun, vietätte paljon aikaa yhdessä, viihdytte toistenne seurassa ja on kaikin puolin mukavaa.
Kun vierailet lesken kotona, niin kaikki on samalla tavalla kuin aina ennenkin.....ehkä vaatteet on viety pois, mutta muuten koti on edelleenkin yhteinen. Uuden kumppanin tekemisiä verrataan entiseen puolisoon, kun hän ei teekkään asioita samalla tavalla ja vaikka siitä ei sanoittaisikaan, niin annetaan kuitenkin ymmärtää, että ei hyvä.
Kun nukutaan heidän yhteisessä sängyssä, niin tuleekohan lesken mieleen, että hän jotenkin pettää entisen puolisonsa eikä hän saisi tehdä niin, olla uskoton.
Tämä kaikki tuli mielleeni, kun luin artikkelin, jossa leskimies oli tavannut uuden kumppanin seurustelivat aikansa ja päättivät sitten mennä naimisiin. Nainen myi asuntonsa ja muutti miehen omakotitaloon, koti oli edelleenkin miehen ja entisen puolison koti, eikä siellä saanut tehdä minkäänlaisia muutoksia. Lopuksi nainen totesi, että hän ei kadu mitää niin paljon kuin kotinsa myymistä.
Tämä tarina lyhykäisyydessään tästä naisesta. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta tämä tällä kertaa.
