Pientä seikkailua

Tanssiseurani oli sitä mieltä, että meidän pitäisi saada uudet esiintymisasut 50-luvun tyyliin.No, eipä muuta kuin, miettimään mistä sellaiset saataisiin, pitäisikö teettää vai saisko jostain valmiina. Kävi ilmi, että teettäminen tulisi aivan liian kalliiksi, eikä sellaista kangastakaan ollut saatavilla mitä olimme ajatelleet. Sitten muistin, että Somerolla on pieni putiikki joka myy vain ja ainoastaan 40,50 ja 60- luvun vaatteita. Ei muuta kuin sinne. Lauantaiaamuna oli startti 3 naista ja herrahenkilö kuskina, räntää tuli taivaan täydeltä, mutta lähdettävä oli.Tarkoitus oli olla perillä heti kun putiikki avaisi ovet. Tulin viimeisenä kyytiin ja neuvoin reitin Vihdintielle ja siitä Kehä yhdelle. Niinpä ajeltiin Vihdintietä kohti Kehää, mutta kuinka ollakkaan ohi liittymän, sitten pyörittiin Pitäjänmäellä kotvan aikaa ennenkuin päästiin Kehälle ja sieltä kohti Turkua. Minulle tämä reitti oli vieraampi, koska itse ajelen mökille ja Somerolle Vihdin (Porintien) kautta, tiesin kuitenkin suurinpiirtein reitin. Matka jatkui ja tultiin Saukkolan ja Someron liittymään ja siitä ohi, kuski oli sitä mieltä että siitä ei voi kääntyä, ajattelin että kaipa hän tietää, enkä puhunut mitään. Itse olisin ajanut sitä kautta.Seuraava liittymä oli lähempänä Saloa josta sitten käännyttiin Somerolle, eihän se mitään mitä kautta sitä ajalee, nyt vain tuli turhan pitkä lenkki. Putiikki oli tosi pieni, mutta vaatteita oli paljon, toinen toistaan upeimpia hameita, leninkejä, kenkiä ja asusteita "vanhaan malliin." Sieltä löytyi meillekin kaikki mitä tarvitsimme. Kävimme lounaalla ja sitten kohti kotia. Matka meni hyvin niin kauan kunnes piti tulla Kehä yhdelle, mutta mehän menimmekin Kehä 2:lle ja taas oltiin eksyksissä. Minulle Kehä 2 on täyttä hepreaa ja Espoo yleensäkkin, enkä osannut neuvoa. Siinä kuskin kanssa pähkäiltiin minne pitäisi ajaa, kun kummallakaan ei ollut mitään tietoa. Lopulta näin Tapiolan liittymän ja pyysin ajamaan sinne, koska sieltä osaisin jo neuvoa tien kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kiva reissu kuitenkin.

Enkeleitä, onko heitä....

Muutama viikko sitten olin lähdössä sisareni luo kylään, olimme sopineet, että tulevana sunnuntaina klo 16.30 olisin siellä. Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena ja ajokeli näytti hyvältä,tiet olivat kuivat ja lumettomat. Heti herättyäni, tuli tunne, että minun ei pidä lähteä tänään autolla mihinkään.Mietin kuitenkin lähdenkö vai enkö lähde, katselin vähän väliä ikkunasta miltä sää näytti, mutta ei se siitä miksikään muuttunut. Päivän aikana tunne vain voimistui ja lopulta olin jo vähän kauhuissani, ajattelin, että joutuisin ajamaan pimeällä takaisin. Matkaa olisi ollut vain 15 km ja kaikki tiet olivat valaistuja, ei pimeitä. Olen ajanut paljon niin kesällä kuin talvellakin, säässä kuin säässä eikä koskaan ole pelottanut. Nyt kuitenkin joku varoitti minua.Olikohan suojelusenkeli! Lopulta soitin sisarelleni ja peruin tuloni, en kuitenkaan kertonut syytä, sanoin vain, että kerron myöhemmin. Tunne loppui klo 17,00 jälkeen. Enkeleitä, onko heitä...

Joulu

Sateinen syksy on mennyt nopeasti ja nyt ollaan jo  joulussa. Kulunut vuosi on mennyt nihkeän laisesti, eikä mitään ole saanut oikein aikaiseksi, aika on vain valunut käsistä. En ole tännekkään saanut mitään kirjoitettua, tuntuu että pää on aivan tyhjä eikä ole mitään sanottavaa.No, toivottavasti tuleva vuosi olisi parempi.       


                        Toivotan teille Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua!
                        
                        tv.marizan

                    

Syksyistä harmautta

Kesä on muuttunut syksyksi, kun olen tänne viimeksi mitään kirjoitellut. Täytyy myöntää, että laiskasti olen näitä sivuja lukenut ja kommentoinut, en ole kuitenkaan teitä unohtanut.
Koko kesän olen potenut aivan totaalista väsymystä ja uupumusta mikä ei johdu aina unen puutteesta. Hyvin nukutun yönkin jälkeen olen yhtä väsynyt aamulla ja parin tunnin jälkeen nukahdan uudelleen.
Tässä kuitenkin yksi syy, miksi niin laiskasti olen sivuilla käynyt.
Mutta ei valiteta, huonomminkin voisi olla ja nyt tätäkin vaivaa tutkitaan.

Kesä meni mökkeilessä koko suvun kanssa, siellä oli niin vanhat kuin nuoret, nuorten ystävät ja koirat.
Välillä meno oli niin "kovaa", että piti lähteä kotiin huilaamaan ja keräämään voimia, mutta kaikesta huolimatta kivaa oli.

Syyskuun alkupäivinä tuli käytyä  ensimmäistä kertaa viikon reissulla Kroatiassa ja muutaman kerran Tallinnassa. Kroatian reissusta kerron myöhemin.
Nyt on syksy jo pitkällä ja sienet kerätty vaikka suppiloita voisi vielä löytyä jos viitsisi metsään lähteä, taidan jätää väliin.

Joulua odotellessa toivotan teille kaikille oikein hyvää syksyä!

Passi

Viisi vuotta on kulunut ja tuli aika uusia passi. Keväällä tuli uusi systeemi passin hakuun, piti tilata aika, aikaisemmin sen sai kun marssi luukulle ja esitti asiansa.
Poliisihallinollta tuli kirje missä kerrottiin, että passi vanheni ja pitäisi uusia lähiaikoina. Kirjeessä kerrottiin, että netin kautta voisi tilata ajan, ajattelin, että onpa kätevää,ei tarvitse soittaa. Mutta kun pääsin kyseiselle sivulle tuli poliisin käsi vastaan eikä sen ohi päästetty, ei muuta kuin soittamaan.

Meillä täällä on oma toimipiste mistä on saanut passin uusia, mutta se oli koko kesän kiinni. No, sain ajan Tikkurilasta ja ei muuta kuin  sinne. Tunnen Tikkurilan hyvin ja tiesin missä Poliisilaitos on. 
Passikuvat oli valmiina laatikossa.

Aika oli tiistaina, tulin mökiltä sunnuntaina enkä silloin viitsinyt tehdä asian eteen mitään, ajattelin että ehdin maanantaina ottaa vanhan passin ja kuvat laukkuni.
Maanantain olin asioilla paikallisessa ostarissa ja tulin vasta iltapäivällä kotiin.
No niin,ajattelin että nyt laitan passin ja kuvat valmiiksi laukkuni huomista varten niinkuin tapani on.
Mutta kuinkas kävikään. Passi oli siinä laatikossa jossa sitä aina pidin ja siinä piti olla kuvatkin, mutta eipä ollut.
Alkoi vimattu kuvien etsintä, kävin läpi kaikki laatikot, papereitten välit,kukkarot,laukut, taskut, kassit......kuvia ei missään. En kertakaikkiaan voinut käsittää missä ne mahtoivat olla.

Ei muuta kuin uuteen passikuvaan tiistaiaamuna. Aikavaraus oli  klo 11.50 ja mietin kuinka ehtisin ajoissa,
olin suunnitellut, että menisin sinne bussilla (ajoaika melkein tunti),olisin tietysti omallakin autolla voinut lähteä, mutta kun olin päättänyt että menen bussilla, niin yritän ainakin.

Ostarissa on Fotoliike, mutta en tiennyt mihin aikaan ovet avataan. Lähdin kotoa vähän vaille yhdeksän ja ajattelin, että olen heti valmiina kiinni ovenrivassa, mutta liike aukesi vasta kello 10.
Oli tunti aikaa. Vein autoni vähän kauemmaksi parkkiin ja loppuajan haahuilin ostarissa odotellen liikkeen avautumista.
Lopulta sain kuvat ja  oli vielä puolitunia aikaa bussin lähtöön, aikataulu 10.35. Istuin kaikessa rauhassa ja pysäkillä ja räpläsin aikani kuluksi puhelinta, kun tulin katsoneeksi laukuun ja huomasin VANHA PASSI EI OLLUT MUKANA. Kelo oli 10.20  nyt tuli tosi kiire.Auto oli kaukana parkissa, ehtisinkö hakea passin kotoa ja ehtisinkö vielä bussiin. Kiirettä pitää, mutta yritän, mietin kauanko bussi ajaa meidän pysäkille 5 vai 10 minuuttia. Olin kotiparkissa 10.30, juoksin tukkaputkella kotiin ja sieppasin passin pöydältä ja pysäkille. Loppu hyvin, kaikki hyvin.....odotin busia 5 min,  hyvin ehdin.

Ps.kuvia ei ole vieläkään löytynyt.

Aikaa on kulunut....

Kun viimeksi olen tänne mitään kirjoitellut. Talvi on muuttunut kesäksi ja todella hienoksi, ei voisi parempaa toivoa.
Kevään harrastukset pitivät kiireisenä, oli paljon esiintymisiä ja vierailuja vanhainkodeissa ja joka viikko oli opeteltava uusia tansseja syksyksi.
Kaiken keskellä ehdimme tanssiporukan kanssa risteilylle ja toisen kerran olimme sisarusten kanssa Tallinnassa viettämässä veljeni syntynttäreitä, mukavia reissuja molemmat.

Kesäkuussa tuli käytyä myöskin Ilomantsissa serkkuni synttäreillä ja tapaamassa sukulaisia, ei niitä enää kovin paljon siellä olekkaan, pikkuserkkuja lähinnä, mutta nyt vanhemmiten ovat ruvenneet pitämään yhteyttä ja ihan kiva niin.

Kovasti on Ilomantsi siitä muuttunut, kun sieltä aikoinaan lähdimme.On tullut paljon uusia taloja ja teitä, oli kuitenkin jotain vanhaa jäänyt esim. Koulut, Paloasema, Elokuvateatteri ja Työväentalo jossa otimme ensimmäiset tanssiaskeleet ja näimme 50 luvun kuuluisat iskelmätähdet mm. Vieno Kekkosen ja Olavi Virran.....olin muuten silloin tanssimassa kun se romahdus tuli, muistan tapauksen oikein hyvin vieläkin.

Asuimme Kuntoutuslaitos /Hotelli Pääskynpesässä niinkuin olemme ennenkin tehneet. Hotelli on kauniilla  paikalla järven rannalla ja huoneet ovat hyviä, tehty niin,että pyörätuolillakin voi liikkua.
Palvelu on hyvää, mutta ruokaa siellä ei hotellivieraat saa muuta kuin aamiaisen. Jos tulet myöhemmin illalla etkä ole muistanut syödä, niin ruokaa ei saa koko kylälästä muuta kuin S-Marketista.
Kaikki ne vähät ruokapaikat mitä siellä on ovat auki vain lounasaikaan tai  ovat kesälomalla, niin kuin nyt meidän siellä ollessa. Kylä oli hiljainen päivällä ja "kuollut" illalla, ei hiirenhyppyä missään, ei näkynyt lapsia ei nuoria......missä kaikki oli? Matka oli kuitenkin onnistunut,oli kiva käydä siellä pitkästä aikaa ja tavata sukulaisia .

Nyt on mökkeily kausi parhaimmillaan joten huomenna sinne........kuva on mökiltä.

Oikein mukavaa ja aurinkoista kesää teille kaikille!

Juhlapuhe räpäten

Kun täytin pyöreitä vuosia, niin sain tälläisen puheen, sävel Mama Maria

Tänään täytän ? ja o mikäs tässä meikäläisen olla.
Toiset ne ukkojaan,kakaroita passaa, minä en moiseen aikaani hassaa.
Hondalla kaasutan Someron teitä, enkä tanssia ikinä heitä.

-Mamma Maria,Mamma Maria

Polvet vain välillä tekee tenää, enkä niistäkään välitä enää,
onhan keksitty helttauutetta eikä muustakaan suurempaa puutetta.

Mamma Maria,Mamma Maria

Juhlittu on jo monta päivää, eikä ole huolen häivää.
Nuoremmat ei pysy vauhdissa tässä, varsinkaan velimies "Ritari-Ässä."
Sandaalit jalkaan ja aurinkorantaan, voiskohan elämä parempaa antaa.

"Puheen" piti veljeni vaimoineen.......tykkäsin kovasti.