perjantai 25. maaliskuuta 2011

Tanssiliikuntaa



Vihdoinkin sain itseni irti sohvannurkasta, jossa tuli venyteltyä aivan liian kauan ja tehden kaikenlaisia tekosyitä miksi ei voi lähteä mihinkään= liikkumaan. Milloin oli huono ilma, jalat kipeät, ei autoa tai muuten vain laiskotti, aina ajatteli, että sitten huomenna tai sitten kun.....

Viime sunnuntaina sitten ryhdistäydyin ja menin tanssimaan (kurssille) jiveä ja sambaa, olin kyllä jo aikaisemminkin niitä tanssinut, mutta kertaus on aina paikallaan. Tätä tanssin riemua kestää viisi viikkoa ja sitten alkaa bugg ja sitähän on aivan pakko mennä opettelemaan.

Siitä sainkin sitten kipinän ja niinpä löysin itseni kuntosalilta ja uimasta, peräti kaksi kertaa tällä viikolla.......hyvä minä.
Nyt olen vakaasti päättänyt, että nyt en luovuta vaan pyrin käymään salilla kolme kertaa viikossa kaiken muun liikunnan lisäksi. Olen myöskin jättänyt parin kuukauden ajan kaikki viljatuotteet sekä perunan ja pastat pois, saa nähdä saanko näin muutaman kilon pudotettua painoa.

Ei muuta kuin liikunnallista viikonloppua kaikille!

torstai 10. maaliskuuta 2011

Kolari

Olipa ikimuistoinen naistenpäivä.
Olin pitkästä aikaa päivätansseissa, porukka oli vanhaa ja vieläkin vanhempaa, toki tuttujakin oli paljon ja oli kiva nähdä heitä pitkästä aikaa, en ollut käynyt siellä puoleentoista vuoteen, joten kynnys oli aika korkea taas lähteä. Mutta mitä kauemmin on poissa, niin sitä vaikeampi on lähteä uudestaan. 

Sieltä paltessani ajoin sitten elämäni ensimmäisen kolarin, minulla on ollut ajokortti vuodesta-68 ja näin pitkälle olen päässyt ilman kolhuja, vaikka ajan lähes päivittäin.
Tulin Hiekkaharjusta Kielotietä pitkin ja kun tulin Talvikkitien risteykseen ja liikenneympyrään, niin silloin rysähti. Jostakin syystä en vain huomannut vasemmalta tulevaa autoa, vasen etukulma meni kasaan, vauhti oli hiljainen koska tulin kolmion takaa, joten kovin pahaa jälkeä ei tullut, ei liioin henkilövahinkoja. Toinen osapuoli ( mies) toivotti vain hyvää naistenpäivää ei edes kironnut.
Nyt on vahinkoilmoitus tehty ja auto korjattavana, onneksi on täyskasko.

Kun katsoin kolarin jälkeä, niin tuli mieleeni, kuinka ohutta pelti autoissa loppujen lopuksi on ja kun näkee tosi pahoja kolareita ja kuinka auto on aivan rusinana, niin ihmettelee kuinka siitä yleensä voi selvitä hengissä.

Ajelkaahan varovasti!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Laatikon kätköstä



Löytyi häihin kutskortti ja mukana oli kortti missä kerrottiin vihkiseremonista, koska se oli monelle häävieraale tuntematon.

Avioliiton sakramentti.

Avioliiton pyhän sakramentin toimitus alkaa kihlauksella.Ortodoksisen perinteen mukaan kihloihin mennään vasta juuri ennen varsinaista vihkimistä. Kihlaus toimitetaan kirkon eteisessä muistuttaen siitä, että kihlaus kuuluu vielä "tähän mailmaan".

Varsinainen avioliiton sakramentti toimitetaan kirkon keskellä. Kruununkantajat, jotka ovat vihkiparin ystäviä, nostavat kruunut vihittävien yläpuolelle. Kruunut muistuttavat meitä siitä, että ihminen on luomakunnan hallitsija. Kruunut kuuluvat uuden perheen kuninkaalle ja kuningattarelle.

Seuraa suuri alkusiunaus ja suuri ektenia. Ektenia tarkoittaa rukoussarjaa. Rukouksiin vastataan "Herra armahda" tai "Anna Herra". Luetaan kolme rukousta, jota seuraa epistola, eli kirje Uudesta testamentista. Avioliiton sakramentin kohdalla luetaan kohta kirjeestä efesolaisille.

Epistolaa seuraa evankeliumi. Johanneksen evankeliumista luetaan Kaanaan häistä, jossa Jeesus oli läsnä ja muun muuassa muutti veden viiniksi. Näin Kristuksen läsnäolo tekee avioliitosta pyhän sakramentin.

Anomusektenian ja Herran rukouksen jälkeen on vuorossa yteinen malja. Malja muistuttaa vihittävien elämän yheisyydestä, yhteisestä kohtalosta ja vastuusta.

Seuraa saatto analogin 1. evankeliumipöydän ympäri.Pappi taluttaa nuoren parin kolmesti pöydän ympäri. Saatolla on symbolisesti sama merkitys kuin sormuksella, kuvaten päättymättömyyttä ja ikuisuutta.
Lopuksi luetaan vielä rukous kruunuja pois laitettaessa.

Tämän saman seremonian mukaan on aikoinaan minutkin vihitty, kaunis ja mieleenpainuva seremonia.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Kirje

Siihen aikaan, kun ei netistä eikä deittipalveluista ollut mitään hajua, mutta kuitenkin piti jollain tavalla saada kontakti toiseen sukupuoleen. Silloin mm. vuonna 1957 oli tapana laittaa lehtiin kirjeenvaihtoilmoituksia ja niinpä niitä laiteltiin ja vastauksiakin saatiin. Tässä yksi, minkä tänään löysin.

Teille Tuntematon!

Monet terveiseni saapukoon teille sinne Kiteelle minulta täältä Kontiolahdesta. Olen jo kauan ajatellut että olis kiva jos olis oma kirjeystävä ja niinpä päädinkin koettaa onneani sillä onnihan se olisi jos saisi todella sen kirjeystävän. 
Lienee paikallaan jos esittelen vähän itseäni. Niin olen 173 sm pitkä, tummatukkainen ja sinisilmäinen. Kotoisin minä olen Kuusamosta mutta olen sotapalvelustani suorittamassa täällä Kontiolahdessa. Tulin armeijan palvelukseen lokakuussa joten ikäni te varmaan arvaatte. Valokuvaa mulla ei kunnollista ole tälläkertaa mistä lähettää, mutta käyn aivan piakkoin passivalokuvaamossa sitten kyllä saatte kuvanikin jos niin haluatte, riippuu tietenkin teistä vastaatteko tähän töherrykseeni.
Toivon ainakin että vastaisitte ja minäkin saisin todellisen kirjeystävän. Taitankin lopettaa tällä kertaa.
Hauskaa kevään jatkoa teille vaan ja näkemiin tv  Arska (korpraali)

Nämä vanhat kirjeet ovat tosi liikkuttavia kaikkine kirjoitusvirheineen ja hauskoja lukea kymmenien vuosien jälkeen. Nimet ja paikkakunnat olen muuttanut paitsi tuon Kontiolahden.
Siihen aikaan teititeltiin tuntemattomia, neiti oli neiti ja rouva oli rouva.
Mitähän kaikkea vielä laatikoitten kätköistä löytyy, ainakin nippu vanhoja rakkauskirjeitä.