sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Olen hämmästynyt!

Joku päivä sitten sain ystävättäreltäni s-postia. Hän oli ottanut kamerakännykällä kauniin kuvan kynttilälyhdystä joka paloi hänen pihallaan.
Luin postin ja katsoin kuvan ja ajattelin, että siirrän sen jossain vaiheessa koneelle muiden kuvien joukkoon.
Eilen aloin aikani kuluksi katsella koneella olevia kuvia ja yllätys,yllätys, siellä se kynttilälyhty komeili peräti kahtena kappaleena muitten kuvien joukossa. Lisäksi siellä oli aivan vieraan naisen kuvia kolmena kappaleena, nainen oli vaalea pitkätukkainen,valkoinen pitsipuku yllä ja mikki kädessä.

Katselin hölmönä kuvia ja mietin kuinka tämä on mahdollista, tiesin varmasti, että en ollut kynttilälyhtyä sinne vielä siirtänyt ja vielä suurempi ihmetyksen aihe oli se nainen, aivan tuiki tuntematon.
Tarkistin jopa kamerani, oliko kyseisen naisen kuva siellä......ei ollut.
Osaako kukaan selittää tätä mystistä tapahtumaa?
Kukaan vieras ei ole päässyt koneelleni, niin että sekään ei ole selitys tapahtuneelle.
Hyvää adventin aikaa ja joulun odotusta!


sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Matkailua osa 5

Mitä matkalta paluun jälkeen?

Kun palaa matkalta, pitää soittaa ja näyttäyä joka paikassa. Valokuvia ei näytetä, ellei joku niitä pyydä. Tuliaisia ei ei tuoda, mutta saadut lahjat voi lahjoittaa eteenpäin. Matkasta puhutaan tarkoin valikoiduin sivulausein, mieluimmin väsyneesti. Ei ole yhdentekevää miten matkasta puhuu. Ei tietenkään voi sanoa Australiasta palattua: "Kuvitelkaa, näin kengurun". Mielummin sanotaan: "Kyllä toi Finlandia-talo ihan hyvin pärjää sen Sydneyn oopperatalon rinnalla, tiedättehän se "tiine osteri", oli se tietysti isompi.
Rauhallisesti tilanteet valikoiden ja harkitusti yksityiskohtia esiin tuoden voi ruskettunut matkailija parhaiten nauttia matkansa antimista kotipaikkakunnallaan.

Näin kerotaan matkailusta kirjassa Kutka vuonna 1979.

Matkailua osa 4

Mitä matkalla tehdään?

Matkalla voi: ruskettua ja nähdä valittuja kohteita. Sellaiset lauseet, kuin "vierailin maalaistalossa", "olin viininviljelyksillä" ja "kävin vanhassa linnassa" eivät ole hyviä lauseita. Kannattaa selailla aikakauslehtiä kotona ennen lähtöä ja välttää niissä tehtyjä asioita.
Matka jakautuu kolmeen osaan: perille meno,auringonotto ja pakolliset käynnit. Takaisintulosta ei kukaan ole kiinnostunut, se tapahtuu muuten vain.
Kun mennään perille, täytyy kohdata vaikeuksia, esim." jouduttiin hirveeseen myrskyyn kun lennettiin Alppien yli", "mä sairastuin heti kun me tultiin Istanbuliin", "mä huomasin Djakartassa että yks matkalaukku puuttui". Jos ei vaikeuksia tule,niitä hankitaan. Valheesta joutuu aina kiinni.

Perillä syödään paikallisia ruokia ja opetellaan huolellisesti niiden nimet ja lausuminen.
Museoissa ei käydä, ellei siellä ole esim.Mona Lisa.
Paikallisilla busseilla matkustellaan, että voidaan kertoa kuinka eksyttiin.
Uimarannalla kannattaa poltaa ihonsa, kun se kumminkin kesii. Polttaminen on nopein tapa aloittaa rusketus. Jos polttaa rakkuloille, on se amatöörimäistä.
Paikallista kieltä ei opetella tervehdyksiä lukkunottamatta. Yksi kokonainen lause on hyvä muistaa kotiin asti tai pätkä laulua.

Ulkomaalaisia ystäviä ei hankita, niistä on myöhemmin riesaa.
Matkamuistoja ei osteta, mutta pikkuesineitä, so. simpukankuoria, käytettyjä jumalankuvia, alkeellisia työkaluja hankitaan. Lahjoja otetaan vastaan.
Levyjä ostetaan. Vain kansanmusiikkia.
Muutama ulkolainen painotuote hankitaan esim. Aku Ankka serbokroatiaksi, paikallinen aapinen, ruokalista.
Joku ulkomainen vaate ostetaan. Varmistaudutaan ettei sellaista saa kotimaan Intian basaarista.
Postikortteja lähetetään. Tekstin tulee olla älykästä, ei hauskaa.

Monille varmasti tuttuja nämä asiat vuonna -79

lauantai 20. marraskuuta 2010

Matkailua osa 3

Mitä mukaan?

Matkalle otetaan kulunut matkalaukku tai iso kassi, huolettomat matkavaatteet ja vastakkaista sukupuolta oleva puolituttu matkakumppani. Kamera jätetään kotiin, ellei se ole sen verran kallis, että näyttää ammattilaisen vehkeeltä. Karttoja ja matkaoppaita otetaan, jos ne on ulkomaankielisiä. Aurinkolaseja-ja öljyä ei oteta, ne ostetaan paikan päältä. Matkalukemiseksi otetaan kirjoja, joiden kansissa lukee isolla kirjan ja kirjailijan nimi, joka tunnetaan matkakohteessa. Hyviä nimiä ovat Hemingway,Tsehov, Tolstoi ja Agatha Christie kovissa kansissa.
Matkavaluutta otetaan runsaasti ja käteistä. Matkashekit vaikuttavat amatöörimäisiltä.
Sosiaalisiin maihin otetaan dollareita, muualle Saksan markkoja. Paikallista valuuttaa ei oteta kuin kolikoita, joita on talletettu edellisestä matkasta.

Näitä pakattiin mukaan matkalle -79 ja tietysti paljon muutakin.

torstai 18. marraskuuta 2010

Matkailua osa 2

Mistä matka?

Matkatoimistot tarjoavat palvelujaan, mutta niitä ei kannata käyttää, ellei toimistossa ole tuttuja, jotka hommaa alennusta.
Kaikenlaisia ilmaismatkoja ei kannata ottaa vastaan,ellei niihin sisälly jotain omituista esim.: ne piffas mulle ilmaisen viikonlopun Korfulla tai pakkohan se oli mennä, kun se lento meni Luxemburgin kautta. Reittilentoja ei kannata käyttää, koska ne maksavat niin paljon, että luullaan matkustajalla olevan määrättömästi rahaa, jolloin matkan arvo putoaa silmissä. Hyviä kulkuneuvoja ovat vuokrattu auto tai kallis laiva, niitä arvostetaan. Jos näillä jatkaa matkaa, voi alkutaipaleen suorittaa halvalla seuramatkalennolla.

Vuonna -79 matkailu ei ollut vielä niin yleistä kuin tänä päivänä, joten sillä vähän "elvisteltiin".
Teksti on edelleen kirjasta Kutka.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Matkailua osa 1

Löysin vanhan kirjan Kutka vuodelta 1979.
Siinä kerrotaan mm. matkailusta näin.

Matkalle valmistautuminen.

Sivistynyt ihminen osaa nykyään valmistella matkansa ja niinpä hän mielellään ottaa vastaan vihjeitä,miten hän oikein valmistelee. Matkalle lähtö on aina sivistyneenkin ihmisen kohdalla pieni tapahtuma, joka vaatii oman huolenpitonsa, joka tapauksessa.

Minne matkalle?

Nykyään voi matkailija matkustaa mihin vain, paitsi Albaniaan ja Kamputseaan. Kannattaa matkustaa niin kauas kuin rahat piisaavat. Mitä kauemmaksi menee sitä enemmän riittää juttua. Maailmanympärimatkat alkavat olla liian helppoja ratkaisuja, niillä on jo käyty.
Ei myöskään kannata päätäpahkaa lähteä kalliille seuramatkoille Keniaan tai Bangkokiin, sinnehän menevät muutkin. Jos menee jonnekin, täytyy olla hyvät syyt. Tässä muutama:
-Kävin Seychelleillä, kun niitä turistit ei vielä ole pilanneet.
-Kävin Balilla, kun minusta sikäläinen musiikki rikastaa meidän musiikkia.
-Hawaji on ihan turistien pilaama, mutta pitihän se nähdä.

Tällä tavalla perustellen voi käydä monessakin paikassa.
Jos ei rahat riitä Euroopan ulkopuolelle voi Euroopassa käydä Pariisissa, Färsaarilla, Skotlannissa, Liechtensteinissa, Ranskan Alpeilla ja Baski-maakunnassa.
Jos on pakko mennä muualle, on matkaan liitettävä joku toiminta, esim.: kiertelin laivalla Kreikan saaristoa, kävin sukeltelemassa Ibitsalla. kävin Lontoossa ostoksilla.

Näin 30 vuotta sitten, mutta taitaa tämä pitää osittain paikansa vielä tänäkin päivänä.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Kierrätystä

Minulla on pitkästä aikaa telkkari auki tähän aikaan illasta ja kanava 3 eli menossa on tämä kuuluisa Kauniit ja Rohkeat......huh,huh. Joskus muinoin tuli sitä joskus katsottua, meno ei ole näköjään muuttunut vuosien varrella. 
Sama kuteminen ja kierrätys näköjään jatkuu samaan malliin kuin aina ennenkin, kuinkahan monta kertaa siellä on kierrätetty miehiä ja naisia, henkilöt eivät vain ole pahemmin vaihtuneet, aina kun pariskunnan sukset menvät ristiin, palataan X-n luo ja siinä välissä käy suvun matriarkka haukumassa osapuolia kuin rakkikoira.
Luulisi, että suuressa Amerikan maassa olisi enemmän tarjolla sekä miehiä että naisia, että ei tarvitsis samoja ihmisiä kierrättää.
Onkohan meilläkin täällä otettu mallia suuresta maailmasta, kun ei malteta olla yhden kanssa kuin hetken aikaa ja sitten taas pannaan kierrätykseen.

Ja nyt anteeksipyyntö heille, jota tämä minun kirjoitukseni loukkasi!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Ystäville!

Järkyttävämpää köyhyyttä
kuin kaiken aineellisen puute
on se, ettei ole varaa antaa
toiselle pienintäkään
tunnustusta tai kiitosta.
Soile Seppä

Kiitos ystävät, että olette olemassa........ystävyys on kultaakin kalliimpaa!

lauantai 6. marraskuuta 2010

Sinkut-eronneet-lesket

Olen monta kertaa ajatellut, mikä ero on seurustella sinkun, eronneen tai lesken kanssa. Kaikki ovat kuitenkin sinkkuja ja vapaita uuteen suhteeseen.....kukin omalla tavallaan.
Jos on ollut ikänsä sinkkna, vailla minkäänlaista parisuhdetta, niin mitä tapahtuukaan sitten kun hän kohtaa elämänsä miehen/naisen ja jos  vielä ikä on keski-iän paremmalla puolen. Osataanko elää yhdessä niin, että ei synny valtataistelua kaapin paikasta,erilaisista tavoista, tuloista ja menoista......osataanko tehdä kompromissejä.
Tässä kohtaa voisin mainita serkkuni (nainen), joka viisikymppisenä meni naimisiin leskimiehen kanssa jolla oli kolme poikaa, maatalo ja lehmiä. Serkkullani oli niin paljon sopeutumisvaikeuksia että ennen kuin vuosi oli kulunut  he olivat jo avioliittoneuvolassa......onneksi menivät, nyt elävät onnellisena

Kun sitten tapaat eronneen naisen/ miehen ja aletaan seurustella, muutetaan yhteen tai mennään  naimisiin.......osataanko olla yhdessä. Tuodaanko tullessa entisten liittojen ongelmat ja traumat, jatketaanko elämää siitä mihin entisessä liitossa jäätiin. Osataanko aloittaa puhtaalta pöydältä ja heittää vanhat luurangot pois kaapista. Annetaanko tilaa toiselle, sallitaanko entiset ystävät ja harrastukset yhteisten harrastusten lisäksi.  Annetaanko aikuisten lasten määrätä ja komennella, tässäkin monelle on miettimisen paikka.

Kun puoliso kuolee joko yllättäen tai sairauden murtamana, on tilanne taas erilainen. Olet jäänyt yksin, suru on valtava eikä siitä tahdo päästä millään yli. Aikasi surettua alat katsella itsellesi uutta kumppania, serustelumielessä tai jopa avioliitto tarkoituksella. Aloitatte seurustelun, vietätte paljon aikaa yhdessä, viihdytte toistenne seurassa ja on kaikin puolin mukavaa.
Kun vierailet lesken kotona, niin kaikki on samalla tavalla kuin aina ennenkin.....ehkä vaatteet on viety pois, mutta muuten koti on edelleenkin yhteinen. Uuden  kumppanin tekemisiä verrataan  entiseen puolisoon, kun hän ei teekkään asioita samalla tavalla ja vaikka siitä ei sanoittaisikaan, niin annetaan kuitenkin ymmärtää, että ei hyvä.
Kun nukutaan heidän yhteisessä sängyssä, niin tuleekohan lesken mieleen, että hän jotenkin pettää entisen puolisonsa eikä hän saisi tehdä niin, olla uskoton.

Tämä kaikki tuli mielleeni, kun luin artikkelin, jossa leskimies oli tavannut uuden kumppanin seurustelivat aikansa ja päättivät sitten mennä naimisiin. Nainen myi asuntonsa ja muutti miehen omakotitaloon, koti oli edelleenkin  miehen ja entisen puolison koti, eikä siellä saanut tehdä  minkäänlaisia muutoksia. Lopuksi nainen totesi, että hän ei kadu mitää niin paljon kuin kotinsa myymistä.
Tämä tarina lyhykäisyydessään tästä naisesta. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta tämä tällä kertaa.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Pelottaa taas tuleva yö, kun tietää,että ei taaskaan saa unta.
Nyt on mennyt jo lähes  kaksi viikkoa ympäri vuorokauden valvomiseen......kun ei vaan saa nukuttua.
Mitään erikoista syytä kipuja tai stressiä  ei ole syynä valvomiseen......elämä on kaikin puolin kunnossa, ei ole edes sydän suruja mikä valvottaisi.
Unettomuuteeni ei ole auttanut oikein mikään, ei miedot lääkkeet, ei musiikki eikä lukeminen. No, eihän tämä valvominen minulle uutta ole, mutta en ole näin pitkiä jaksoja siitä kärsinyt.
Lähden taas kokeilemaan ja toivon, että jospa sittenkin se Nukku-Matti löytäisi tien luokseni.
Hyvää yötä, nukkukaa hyvin ja nähkää kauniita unia!