tiistai 21. joulukuuta 2010

Aurinkoon



Nyt on kohta laukut pakattu ja aamulla aikaisin lento Tenerifalle joulun ja uuden vuoden viettoon orvokin kanssa. Mukava päästä täältä vähäksi aikaa etelän lämpöön lumen ja pakkasen keskeltä.
Joulun vietto pois kotoa sopii minulle paremmin kuin hyvin, olen ollut monta joulua Kanarialla, muutaman joulun Pietarissa ja yhden Moskovassa.

Kiitän lukijoitani kuluneesta vuodesta ja toivotan Hyvää Joulua ja Onnelista Uutta Vuotta 2011!

Hasta luego!
maritzan

Ps.Jokohan tämä juttu nyt onnistui!

perjantai 17. joulukuuta 2010

Lätkälle töitä

Olen taas muutaman päivän ja viimeksi tänään ihmeteelyt tuota ihmisten suurta ilkeyttä, kuinka täällä ihan tarkoitus hakuisesti halutaan loukata ihmisiä, tuntematta heitä sen kummemmin.
Onko niin,että tietty blogaaja on pohjimiltaan niin ilkeä ihminen, että haluaa kirjoituksillaan oikein revitellä ja saada aikaan toisissa pahaa mieltä. Tietääkseni hän ei tunne meistä henk.kohtaisesti ketään saatikka meitä tavannut. Emme ole myöskään hänen blogejaan pahemmin arvostelleet paitsi nyt tämän syksyisen jupakan aikana muutamia kommeja heittäneet, mitkä lienevät olleet tilanteen huomioon ottaen  aiheellisia.

Näillä kirjoituksillaan hän sitten lietsoo näitä ilkeämielisiä kommaajia menemään kommenteissaan aivan henkilökohtaisuuksiin asti ja aina näitä samoja ihmisiä samakasassa haukkumaan, aivan kuin kaikki maailman pahat teot olisivat heidän tekemiään. Vaikka meillä täällä on sananvapaus, niin jotain rajaa täyty olla silläkin, mitä suustansa tai kynästänsä päästelee.

Toivoisin, että tämä siipieläin jättäisi jo tämän kasan rauhaan, eikä lietsoisi noita  ilkeämielisiä kommaajia tuottamaan enempää mielipahaa kenellekkään.
Onko ihmisillä niin paha olla itsenssä kanssa, että täytyy hakea tyydytystä toisten mollamisesta.
Joulurauhaa toivoen meille kaikille!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Auto

Nyt on ollut paljon puhetta loukkauksista ja kiltteydestä ja ihan aiheellisesti. Tänään olisi ollut minullakin aihetta vähän räjähtää ja ladella ilkeyksiä ja haukkua nurin oikein eräs suuri autojen merkkikorjaamo. 

Olin ollut katsastuksessa marraskuun lopussa, auto meni muuten läpi tarkastuksen, mutta pientä korjattavaa löytyi mikä täytyisi hoitaa kahden viikon aikana.
No, minä soittamaan aikaa merkkikorjaamoon ja sainkin ajan tarkistusta varten.  Tiedot kirjattiin ja samalla todettiin, että tarvittavia osia ei ole, mutta ne tilataan heti ja kahden viikon päästä auto korjattaisiin, eli tänään. Sain vielä tekstiviestin missä  muistutettiin asiasta. 
Aamulla ajelin sitten korjaamolle ja jätin auton sinne, kertoivat ilmoittavansa koska auton voi hakea.

Iltapäivällä tuli soitto, missä kerrottiin, että (yllätys,yllätys) mitään osia ei ollut kukaan muistanut tilata ja voisin hakea auton ja nyt sitten osat tulisivat pikana "jostain" ja auto korjattaisiin heti välittömästi.
Arvatkaapa, ottiko vähän hermoon??? Tämä herrahenkilö oli eri mies,eikä ollut silloin paikalla kun olin siellä aikaisemmin käynyt.

Tuli sanottua muutama valittu sana korjaamon touhusta, mutta kaikessa ystävyydessä eikä rähjäämällä, eihän se tämän miehen vika ollut ettei asiaa ollut hoidettu, uskon kuitenkin, että terveiset menivät perille. No, tekevälle sattuu, ei se kuitenkaan rähjäämällä parane. Uskon, että hänelle oli tosi nolo soitaa ja kertoa heille sattuneesta mokasta.
Olen aina ollut sitä mieltä, että asiat voi hoitaa muutenkin, kuin huutamalla ja rähjäämällä.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Musiikkia




Kuuntelen tässä tv-kanavaa Harju & Pöntinen, siellä soi kaiken aikaa Kari Tapion kaunista musiikkia hänen muistolleen. Hän jätti suuren surun kaikkien meidän sydämiin.
Olen usein ajatellut, että meille on syntymä hetkellä annettu myös aika jolloin meidän on täältä lähdettävä. Tämä on vain minun ajatukseni, mutta kuitenkin.
Hyvää matkaa, lepää rauhassa!

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Tapaamisia

Kun en ole korkeasti koulutettu ja sivistyskin on lähinnä sydämen sivistystä, niin kirjoittelen vain tällaisa tavallisia arkisia juttuja, vaikka täällä eräs blogisti kaipaakin "korkeampia hengen tuotteita."
Päivä alkoi mukavasti hyvin nukutun yön jälkeen, niin kuin moni tietääkin, niin olen kärsinyt pahasta unettomuudsta joka nyt alkaa pikku hiljaa palautua ennalleen, kiitos lääkärin ja lääkkeitten.

Minulla oli sovittu lounas tapaaminen tänään klo 13.30 muutaman kilometrin päässä kotoani, paikalle oli tulossa 10 henkeä meitä kerholaisia. Mutta kuinka ollakkaan, jostain syystä oli mielessäni kaiken aikaa, että tapaaminen olisi klo 14.30. Puoli kahden jälkeen puhuin vielä  puhelimessa, kun joku yritti soittaa minulle ja sitten kuulin kun tuli viesti. Lopetin puhelun ja kuuntelin viestin missä minua kaivattiin kyseiseen ravintolaan. JESTAS SENTÄÄN, olin ollut aivan väärässä ajassa., äkkiä vaatteet päälle ja hätäseen meikkiä naamaan ja menoksi. Auto oli lumikasan alla ja ei kun pysäkille, bussi tulikin heti ja siihen. Olin ajanut yhden pysäkin, kun huomasin, että eihän se aja sitä kautta missä minun piti pois jäädä. Ei muuta kuin alas bussista ja toiselle pysäkille, parin minuutin päästä tuli sitten bussi jossa pääsin perille.  Vaikka toiset olivat jo aloittaneet ruokailun, niin hyvin ehdin vielä mukaan.

Tämän tapaamisen jälkeen juoksin sitten junaan ja siitä toisille treffeille H:gin keskustaan jaTuomaan markkinoille Espalle, vaikka markkinat on järjestetty useana vuonna, niin en ole ennen siellä käynyt.
Espan puistoon oli laitettu pieniä kojuja täynnä kauniita käsitöitä,hienoja  koruja, koristeita ja tietenkin myös ruokakojuja. Jos liikutte siellä päin, niin käykää ihmeessä Espalla, sieltä löytää myöskin mukavia joululahjoja.

Eikä se ruokailu vielä siihen lounaaseen jäänyt. Olimme sopineet sisarusten kanssa, että Tuomaan markkinoilta mennään syömään ja samalla tavataan Itä-Suomesta tulevia serkkuja.
Olin jo vähän ennakoinut tilannetta ja otin lounaallla salaatin, joka oli aivan valtavan suuri, niin kuin siinä ravintolassa kaikki annokset. Mutta en ole ikinä vielä nähnyt saatikka syönyt niin SUURTA ruoka-annosta mikä kannettiin eteeni, otin grillattua maksaa perunamuusilla........maksaa oli kaksi todella suurta pihviä ja sitä muussia ainakin yhden litran kattilan verran ja lisäksi salaattia. No, eihän siitä voinut syödä kuin maksan ja nokareen muussia ja loput oli jätettävä lautaselle.
En ymmärrä, miksi sitä perunaa täytyy latoa niin kamalan suurina annoksia, että se kaikki menee sitten roskiin.  Lopuksi voisin todeta, että paikka oli pieni ja viihtyisä, ruoka oli hyvää eikä hintakaan ollut "paha".

Muuten ilta kului mukavasti, oli kiva taas tavata sisariani ja serkkuja maalta.