lauantai 19. marraskuuta 2011

Eron jälkeen

Puhuin tänään ystävätterini kanssa puhelimessa ja kuinka ollakkaan aloimme muistella ensim.seurustelusuhteita eron jälkeen. Olen eronnut vuonna-85, mutta vieläkin muistan seurustelun tapaamani miehen kanssa.

Keväällä -85 tapasimme eräässä H:gin suositussa tanssiravintolassa. Oli lauantai-ilta, mieli korkealla ja kevättä  rinnassa. Hakemaan tuli tumma mies peruukki päässä- oli jonkinlainen pälvisairaus- no, ei siinä mitään, ei se minua haitannut. Mies oli mukava, tanssi hyvin ja oli tunne kuin olisimme vanhoja tuttuja. Ilta kului mukavasti ja illan päättyessä hän vei minut kotiin ( oli autolla ) ja jatkoi sitten matkaa Espooseen. Pikkuhiljaa aloimme sitten seurustelemaan ja tutustumaan lähemmin. Meillä oli kivaa yhdessä, kävimme tanssimassa ja elokuvissa, ensimmäinen filmi mitä hän vei minut katsomaan kertoi Vietnamin sodasta......ei kovin romanttista.

Vähitellen hänestä alkoi löytyä sellaisia piirteitä joita ihmettelin ja jotka alkoivat myös vähän  ärsyttää. Jos olimme lähdössä ulos ja olimme sopineet kello ajan koska tapaamme ja minä odotin suunnilleen takki päällä, niin hän soittaakin, että minä olen vielä saunassa tai minä pesin peruukin ja se on vielä märkä.
Seurustelu jatkui ja hän osti minulle timanttikorvakorut, en olisi millään halunnut niitä  ottaa, mutta kun hän vaatimalla vaati, niin suostuin ne ottamaan.Hän sanoi, että koskaan hän ei niitä pois tule ottamaan.

Suhde jatkui ja syksyllä lähdimme Mallorcalle, varsinainen reissu. Päivät hän istui rannalla paksu peruukki päässä ja hikoili tai oli huoneessa ilkosen alasti parannellen krapulaa. Viikon aikana taisi käydä vain kerran suihkussa, kertoi parantelevan bakteerikantaa. Vaatteet olivat hikiset ja likaiset ja haju sen mukainen.Siivooja ei saanut tulla kertaakaan huoneseen.

Hän oli myöskin kovasti mustasukkainen, luki salaa minun kirjeitäni ja kysyi sitten, että mitä se ( kirjeen kirjoittaja) tarkoitti kun sanoi sitä ja sitä.......näin paljasti itsensä.
Puhuimme puhelimessa tuntikausia tai hän puhui, myöhään yölläkin saattoi soittaa, kuuntelin sujuvasti, vastailin ja nukahtelin välillä, lopulta  laitoin  luurin pöydälle.......hänen puhuessa edelleenkin.

Vajaa vuosi tätä suhdetta kesti kun sain tarpeekseni, ilmoitin, että tämä romanssi loppuu nyt. Hän haki timantit takaisin......onneksi.
Paljon muutakin ehti tapahtumaan, mutta tämä lyhykäisyydessään.

ELÄMÄ ON!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Huomaavaista........

Viikonlopun vietto alkoi perjantai-iltana ystäväni saapuessa Helsinkiin. Olin asemalla junaa vastassa jonka jälkeen veimme laukut hotelliin, minunkin oli määrä yöpyä siellä. Hetken huilailun jälkeen lähdimme Wanhankellarin tansseihin. Paikka oli tupaten täynnä, eikä pöytää meinannut löytyä mistään, jonkin aikaa tanssimme ja siirryimme karaokebaariin mistä löysimme tyhjän pöydän. Baaritiskillä oli jonoa ja jotain kuittien selvittelyä, seisoimme siinä hetken aikaa ja siirryimme tiskin toiseen päähän häiritsemättä kyseessä olevaa henkilöä, joka selvitteli jotain kuitteja. Siinä seistessä tuli tämä rouvahenkilö kysymään "oletteko helsinkiläisiä ja sanoi hakevansa meille muutaman vapaalipun"......hämmästys oli suuri, kun hän ojensi meille 4 vapaalippua
kiitokseksi siitä, kun emme  häirinneet hänen selvitellessä kuitteja.

Lauantaina risteilylle kohti Tukholmaa.Laivalla oli tosi vähän väkeä, missään ei tarvinnut jonotella, tanssiravintolatkin olivat lähes tyhjiä, oli hyvää tilaa tanssia. Ilokseni sain huomata, että sama ystävällinen ja huomaavainen käytös jatkui. Vielä on herrasmiehiä olemassa, kaiken aikaa ystäväni kysyi,"haenko sinulle, tuonko sinulle, mitä ja missä haluat syödä, mitä haluat tehdä?" Mikään siinä ei ollut lipevää eikä yliampuvaa, vaan kaikki tuli luonnostaan.

Tuli siinä mieleeni eräs herrahenkilö, jonka kirpputoripöydän takana olin myymässä hänen tavaroitaan. Hän haki itselleen kahvia, mutta eipä tullut hänelle mieleen kysyä minulta josko minäkin olisin halunnut. Pikku juttu sinänsä, mutta pisti vain silmään.Pienellä huomaavaisuudella on yllätävän suuri merkitys.

Risteily oli kaikinpuolin mukava ja heti aloimme suunnitella jo seuraavaa. Se nyt kuitenkin jää kevääseen......ensin on tehtävä joulumatka ja siellähän me taas tavataan.

Ja lopuksi pieni juttu vielä Wanhankellarista. Kun olimme tanssimassa jätimme juomat pöytään, minulla oli lasissa lonkeroa ja siinä pilli. Lasi löytyi tyhjänä ja pilli pöydältä........jollakin oli ollut jano.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Tanssileiri




Viikonlopun tanssileiri Vääksyn Tallukassa on nyt muisto vain, mukava sellainen.
Meitä oli siellä 150 leiriläistä ja 28 ( jos oikein laskin ) huippu opettajaa. Käytössä oli viisi salia missä tanssittiin ja seinällä lukujärjestys tansseista, kelloajoista ja salista missä tunti oli.
Ohjelmassa oli paljon erilaisia tansseja, kuten Balboa, Lindy Hop, Parisalsaa, Merengeä,Jiveä, Rumba Boleroa, Kizombaa ja paljon muuta. Olihan siellä myöskin suomalaista Tangoa, Kuvio Humppaa, Arg.tangoa ja Sottiisia eikä se vielä tähän jäänyt.
Heti perjantai-iltana oli yleset iltatanssit kaikelle kansalle orkesterin säestyksellä.
Lauantaina tanssittiin 7 tuntia vain tunnin ruokatauko oli välissä ja sitten taas jatkettiin.

Ja tanssit jatkuivat. Ruokailun ja pienen lepohetken jälkeen alkoiva ohjelmalliset iltatanssit, nyt vain leiriläisten kesken. Tanssinopettajat järjestivät upean shoun ja esittivät erilaisia tansseja kaikkine hienouksineen, täytyy sanoa, että se tanssii joka osaa, aivan mahtavaa.

Ja sunnuntaina tanssittiin taas, klo 10,00 oli startti ja klo 15,00 lopetettiin ja ruokailun jälkeen alkoi kotimatka ja jalkojen paranteleminen.

Itse osallistuin tuttuihin lattareihin, hitaaseen valssiin, buggaan ja sottiisiin.
Ja tänään sitten taas tanssittiin latinobiciä kaksi tuntia, niin että alkaa olla tämän viikon tanssikiintiö täynnä.

Viikonloppu oli tosi hauska ja antoisa pienistä jalkakivuista huolimatta......ei muuta kuin uusiksi, suosittelen.