lauantai 19. marraskuuta 2011

Eron jälkeen

Puhuin tänään ystävätterini kanssa puhelimessa ja kuinka ollakkaan aloimme muistella ensim.seurustelusuhteita eron jälkeen. Olen eronnut vuonna-85, mutta vieläkin muistan seurustelun tapaamani miehen kanssa.

Keväällä -85 tapasimme eräässä H:gin suositussa tanssiravintolassa. Oli lauantai-ilta, mieli korkealla ja kevättä  rinnassa. Hakemaan tuli tumma mies peruukki päässä- oli jonkinlainen pälvisairaus- no, ei siinä mitään, ei se minua haitannut. Mies oli mukava, tanssi hyvin ja oli tunne kuin olisimme vanhoja tuttuja. Ilta kului mukavasti ja illan päättyessä hän vei minut kotiin ( oli autolla ) ja jatkoi sitten matkaa Espooseen. Pikkuhiljaa aloimme sitten seurustelemaan ja tutustumaan lähemmin. Meillä oli kivaa yhdessä, kävimme tanssimassa ja elokuvissa, ensimmäinen filmi mitä hän vei minut katsomaan kertoi Vietnamin sodasta......ei kovin romanttista.

Vähitellen hänestä alkoi löytyä sellaisia piirteitä joita ihmettelin ja jotka alkoivat myös vähän  ärsyttää. Jos olimme lähdössä ulos ja olimme sopineet kello ajan koska tapaamme ja minä odotin suunnilleen takki päällä, niin hän soittaakin, että minä olen vielä saunassa tai minä pesin peruukin ja se on vielä märkä.
Seurustelu jatkui ja hän osti minulle timanttikorvakorut, en olisi millään halunnut niitä  ottaa, mutta kun hän vaatimalla vaati, niin suostuin ne ottamaan.Hän sanoi, että koskaan hän ei niitä pois tule ottamaan.

Suhde jatkui ja syksyllä lähdimme Mallorcalle, varsinainen reissu. Päivät hän istui rannalla paksu peruukki päässä ja hikoili tai oli huoneessa ilkosen alasti parannellen krapulaa. Viikon aikana taisi käydä vain kerran suihkussa, kertoi parantelevan bakteerikantaa. Vaatteet olivat hikiset ja likaiset ja haju sen mukainen.Siivooja ei saanut tulla kertaakaan huoneseen.

Hän oli myöskin kovasti mustasukkainen, luki salaa minun kirjeitäni ja kysyi sitten, että mitä se ( kirjeen kirjoittaja) tarkoitti kun sanoi sitä ja sitä.......näin paljasti itsensä.
Puhuimme puhelimessa tuntikausia tai hän puhui, myöhään yölläkin saattoi soittaa, kuuntelin sujuvasti, vastailin ja nukahtelin välillä, lopulta  laitoin  luurin pöydälle.......hänen puhuessa edelleenkin.

Vajaa vuosi tätä suhdetta kesti kun sain tarpeekseni, ilmoitin, että tämä romanssi loppuu nyt. Hän haki timantit takaisin......onneksi.
Paljon muutakin ehti tapahtumaan, mutta tämä lyhykäisyydessään.

ELÄMÄ ON!

9 kommenttia:

orvokki kirjoitti...

Tämäkin tarina sopisi hyvin "Klikkaa mua" telkkarisarjaan, joka kertoo deittisuhteista ja muustakin elämästä (vaikkei tää nyt deittituttu ollutkaan). Tätä ei uskoisi tositarinaksi jos tyypin lukisi esim. kirjasta.

Kyllä sulle on osunut jos jonkinmoisia epeleitä.

maximex kirjoitti...

Huomenta.

Yks inhottavimpia seikkoja on kun ihminen ei huolehdi hygieniastaan saati ei edes yritä sellaista.
Yököttävä tapa, etenkin kesäkuumilla.

Yleensä ihminen on silloin henkisesti loppuun palanut, tai saattaa halveksia toista jostakin syystä.

Tuntee ehkä alemmuutta mielessään ja halveeraa, siis halveksuu toista, kumppaniaan.
Tuo sen tällä tavalla esiin.

Saattaa johtua myös tästä mustasukkaisuudesta, ja toisen kontrolloimisesta ja hallitsemisen starpeesta joka on yhtä tai vielä enemmän ärsyttävää, kuin se aiemmin mainitsemasi toisen huomioimattomuus, juuri niissä monissa tärkeissä pikkuasioissa.

Toivottavasti et joutunut kustantamaan kaverin ylläpitoa.

Kummallista on, kun tälläisia tapauksia sattuu, niin saattaa käydä niin että hetken päästä saattaakin törmätä samankaltaiseen tapaukseen uudelleen ja kenties vielä uudelleen, jolloin näillä muilla kerroilla homma lopahtaakin sitten heti, näkyviin tuleviin ensi oireisiin.

Ilmankos sinun on ollut helppo ymmärtää meikäläistä.

marizan42 kirjoitti...

Olihan tällä kaverilla taipumusta maksattaa muilla, mutta kun sen huomasi, niin osasi pitää kukkaron nyörit kiinni.Maksan aina omat menoni, ketään en ala elättämään en myöskään "siipeile."

maximex kirjoitti...

Marizan.
Tiedän että olet ihminen joka ei siipeile, vedätä, eikä esitä.
Juuri siksi, eräitä seikkoja joiden takia kunnioitan ja arvostan Sinua ja kaltaisiasi.

marizan42 kirjoitti...

Kiitos Maxi kauniista sanoistasi ja kaunista syyspäivän jatkoa!

Mustaleski kirjoitti...

En ossaa sanoa muuta kun että HUH ja yök! Elämässäni on muutamia miehiä, enkä nyt edes tiedä mitä sitten loppujen lopuksi alun kauniin jälkeen olisivat olleet?? Mutta jotenkin tämä vaikutti erikoiselta ottaen huomioon millainen itse olet, mutta ehkä siihen vaikutti myös tuo avaramielisyytesi ja se ettei näitä asioita monesti ja aina huomaa muuta kun toisen kanssa elämällä? Itse ahkerasti (liiankin) hygieniahulluna olisin tullut lopullisesti kyllä hulluksi:)

marizan42 kirjoitti...

Niin mustis, olihan se aika "mielenkiintoinen" tapaus, siihen aikaan olin vielä niin arka, että en kehdannut sanoa.....pese itsesi ja vaatteesi. Nyt olisi asia toinen.

AnnaY kirjoitti...

Neitsyt-hygienistinä.. hih.. en olisi kestänyt hetkeäkään, olen silleen(kin) neuroottinen. Itselleni sattui heti eron jälkeen ns. maksattaja, joka seisoi aina ensimmäisenä jonossa, että ei tarvitsisi maksaa kahvejaan.

Sanoi kassalle muka vitsinä, että takana tuleva maksaa. Maksoin kerran, nolona. Seuraavan kerran hän "unohti" lompakon kotiin, kun olimme syömässä. Kolmatta kertaa ei tullut.

Anjuusa kirjoitti...

Tuo "Klikkaa mua" on hyvin näyteltyä tosidraamaa. Itselläni oli kuuden vuoden ajan taas ihan sairaalloisen siisti mies kaverina. Kahvillakin koko ajan kädellään pyyhki murusia pöydältä ja oikoi liinoja.
Ulkonäkö oli mieleiseni,mutta tavat ei. Normaalisti oli ihan mukava,käytiin tanssikursseillakin, mutta kun "otti liikaa", muuttui aivan toisenlaiseksi, rumapuheiseksi. Vieläkin mies on katkera siitä kun sai mononkuvan persuksiinsa.