lauantai 1. syyskuuta 2012

Olen kuin kärpäspaperi

Olen jo joskus aikaisemmin kertonut, että olen eronnut -84. Sinkkuna olessani olen jonkin verran seurustellut ja joskus ajatellut, että löytäisin kenties miehen jonka kanssa voisin elää vaikka lopun elämäni. Eipä ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt ja nyt en enää etsikkään.

Jostakin syystä olen aina törmännyt toinen toistaan kummepiin miehiin, siinä suhteessa olen ollut kuin kärpäspaperi. Kerron tässä  muutamista tapauksisa.

Ensin tapasin oikean naisten miehen eräässä tanssiravintolassa, hän oli aivan loistava tanssimaan ja sekös hurmasi meikäläisen. Mies oli muutenkin mukava, hyvännäköinen ja hyvä käytöksinen. Hänellä oli tapana saalistaa uusia "kasvoja" ja päästä kenties asumaan naisen luo.
Mies oli työtön ja vietti aikaansa tansseissa ja kun pääsin töistä, niin tuli juoksujalkaa minua vastaan, että pääsi yöksi.
Mies oli kova valehtelemaan ja uskoi omat valheensakin. Se hyvä puoli hänessä oli, ettei ollut siipeilijä vaikka työtön olikin. Aina kun oli rahaa, niin ajeltiin taksilla eikä ruusuja puuttunut pöydältäni. 

Hän kertoi, että hänellä oli kyllä asunto, mutta ei kuitenkaan viihtynyt siellä. Niinpä huomasin, että hän alkoi tuomaan vähitellen tavaroitaan luokseni, ensin vähän, mutta sitten aina vain lisää.
Kerroin hänelle etten halua muuttaa hänen kanssaan yhteen enkä muutenkaan enää seurustella, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Mietin kuumeisesti, että miten saisin hänet ulos, avaimia ei hänellä ollut.

Mutta kuinka ollakkaan, hän kertoi lähtevänsä käymään äitinsä luona Pohj.Suomessa ja viipyvän muutaman päivän.
Silloin minulla välähti. Otin kaikki hänen tavaransa ja sulloin kasseihin ja soitin exälleni ja kysyin saisinko kyydin rautatieasemalle.......kyyti tuli ja kassit autoon.
Siihen aikaan oli vielä asemalla avosäilytys, jätin kassit sinne, maksoin säilytyksen, otin kuitin ja kellon antaakseni ne hänelle henk.kohtaisesti.
Muutaman päivän kuluttua mies tuli suoraan junasta työpaikalleni. Annoin kellon ja kuitin ja sanoin, että tavarasi on aseman säilytyksessä hae sieltä. Se romanssi loppui siihen......onneksi.






9 kommenttia:

Laali kirjoitti...

No voi mahoton! Osasitpa kuitenkin olla tiukkana. Hyvä niin! Ja hyvän konstinkin keksit!

Minäkin päätin viime keväänä, etten enää ota miestä, mutta se päätös on ehkä horjunut hieman viime aikojen tapahtumien vuoksi. Saa nähdä miten ämmän käy. ;)

orvokki kirjoitti...

Tää on hauska muistelo, ainakin näin jälkikäteen. Silloin aikanaan se ei kai ollut niin kivaa.

Mistä näitä "Kaikki-miehet-raketilla-kuuhin" -hyypiöitä oikein ilmaantukaan, ja eritoten silloin kun vähiten odottaa..

Milena kirjoitti...

Hassu tapahtuma! Kivasti kirjoitat, ja olitpa sinä ovela! En itse olisi keksinyt mitään vastaavaa. Toisaalta kukaan ei ole halunnut muuttaa luokseni, hih hih! Ne lähtevät mieluummin karkuteille...;)

Miksette koskaan käyneet miehen luona?

maximex kirjoitti...

Tiekkö marizan, mä ymmärrän hyvin tuon vertauksen.
Etenkin :) näin kärpästen kantilta katsottuna.

Metkaa tuo muuttohalukkuus, kun toiset, tarkoittamissani tapauksissa
naispuoliset, ilmoittavat suoraan että pesäpaikkaa katselen tai olen hakemassa ja alkavat käyttäeytyä myös melkein heti isännän ottein.

On myös heitä, kiehtovia tapauksia, jotka ilmoittavat halukkuutensa muuttumiseensa ihmisinä toisen luonteiseksi, silti kykenemättä, vaikka halua muutokseen ja tilaisuutta muuttumiseen tarjoutuisi.

marizan42 kirjoitti...

Niin kuin kerroin, hän oli kova valehtelemaan. Ei hänellä mitään asuntoa ollut, kamat olivat kaverin nurkissa. Paljon muutakin tapahtui, mutta se siitä.

Kiitos kommeista!

Bikeboy kirjoitti...

Mielenkiintoisia tarinoita näistä saa aikaiseksi .Minäkään en ole enään laskenut sisään , talooni, uusia ehdokkaita,mutta mitä sanon naiselle joka väittää 15 vuoden jälkeenkin kaipailevansa jopa rakastavansa ja entä naiselle joka haluaa minua tavata mutta silti pahoittelee vielä rakastavansa edellistä,entä naiselle joka haluaisi seksiä useammin kuin on mahdollista päätää olla ilman minua. Ole tässä nyt sitten onnellinen!

Mustaleski kirjoitti...

Muistelin Sinun kertoneenkin jostakin ihan hassusta suhteesta, tansseissa olit hänetkin tavannut.. Elämään mahtuu hyvin monenlaista tallaajaa, mutta hatunnostoni, tämä oli varsin omaperäinen ja kätevä ei-toivotun-suhteen lopetus:)

peequu kirjoitti...

Voi Marizan, mikä juttu!
Kärpäspaperiksi olen minä myös itseni tuntenut, siis silloin joskus.
Nykyisin ei ole tunkua, vaikka vaatimustasoni on hurjasti (lue:pahasti) laskenut.

On ainakin kokemuksia, joita muistella ja nyt naurukin jo maittaa, eikö?

orvokki kirjoitti...

Marizan kukkuu. Mulla olis sulle haasteenpoikanen. Käy katsomassa.