perjantai 26. joulukuuta 2014

"Lupa välittää"

Tämä lupaus välittämisestä ei  ole ainakaan mennyt perille ystäväni ( mies 80v) kahdelle aikuiselle 
tyttärelle. Käyn aina silloin tällöin hänen luonaan kahvilla ja pitämässä vähän seuraa, kun ystäviä
ei ole eikä paljon sukuakaan. Hän asuu suuressa omakotitalossa yksin ja kaipaa välilä juttuseuraa.
Tyttäret käyvät joskus jos muistavat, eivätkä paljon soittele,jos isälle sattuisi jotain, niin siellähän
saisi maata vaikka kuolleena useita viikkoja.
Me kuitenkin soittelemme lähes päivittäin, joten minä ainakin tiedän tilanteen ja voin mennä
apuun tarvittaessa.

Mutta nyt asiaan, mikä minua "otti päähän" käydessäni siellä tänään. Tyttäret olivat käyneet
jouluaattona tuomassa ja  laittamassa ruokaa, hyvä niin. Mutta olisat voineet vähän siivota isälleen
edes jouluksi. Joka paikka oli paksun pölyn peitossa, lattia täynnä roskia ja kaikialla leivänmurusia
sekä kaikki valkoiset kaappien ovet paksun lian peitossa.
Minä en voi käsittää tuommoista välinpitämättömuutta, eivätkö he näe, vai eivätkö vain välitä.

Usein käydessäni siivoilen vähän, pyyhin ainakin suuremmat pölyt ja putsaan pöydät.
Tänään en sitä kuitenkaan tehnyt, menen ehkä huomenna uudelleen, olen kyllä sitä mieltä,
että se kuuluisi enemmän tyttärille kuin minulle tai hommaisivat siivoojan joka kävisi vaikka
kerran viikossa.

No, tämä tästä välittämisestä, oli pakko kirjoittaa kun olen vieläkin vihainen.
Mutta kaikesta huolimatta Hyvää Tapaninpäivää!

Ps. Heillä ei ole lapsia eikä lapsenlapsi, joten ei voi vedota siihen.



5 kommenttia:

maximex kirjoitti...

Hello, Marizan.
Kirjoitat hyvästä syystä, ja aiheesta.

Tarkoitukseni on ollut julkaista jotain samankaltaista sisältöä, joka perustuu
juuri hän paljon mainostettuun ja omahyväiseen käytökseen, joka hetkellisesti on nostettu julkisuuteen
joidenkin pinnallisten kiiltokuvien ja suurrien mainoskohujen avulla.

Aikoinaaan kun kävin äitiäni vanhainkodissa katsomassa, piipahdin myös erään kotikyläni mahtimiehen huoneessä, vuoteensa vierellä.

Mies oli aikoinaan reipas, reilu ja humoristinen, ja välitön. Rahaa oli paljon ja vaikutusvaltaa pitäjässä.

Yksi ainoa lapsenlapsen kuva oli pöydällä, lattia roskainen, huone siivoamatta, mies siistimättä, ja henkilö nukkui sängyssä filtin päällä lmeisesti aineiden vaikutuksessa Näin ilmeisesti lähes kaiken aikansa, koska koskaan tämä henkilö ei reagoinut mitenkään puheisiini tai kosketukseen.

Puolen vuoden aikana tilanne oli aina sama, joka viikonvaihde, kuolemaansa asti.

peequu kirjoitti...

Niinpä niin M, tällainen maailma on tai siksi tullut. Minua ahdistaa koko hymysuu-tv-ohjelma: juu mennään, tehdään etc. Lupa välittää...
Itse olen niin itsekkään masentunut, etten jaksa ketään ilahduttaa. Vetoan siihen, ettei minustakaan välitetä.
Ystävystyin 82-v. naapurin kanssa, oli hauskaa yhdessä kesällä pihalla istuessamme. Mutta siitä alkoi jatkuva soittelu ja käynnit. En sitä halunnut. Ja minä tunsin joutuneeni loukkuun hänen masennuksensa hoitajaksi. En jaksanut enää.
Tunnen pettäneeni luvan välittää, mutta samalla annan itselleni luvan jaksamattomuuteeni. Ehkä itsekin on syytä tyytyä tähän lapsettomuuteen ja lapsenlapsettomuuteen. Ent. "miniä" vei heidät minulta, joten kiitti vaan henkilölle, josta pidin ja yritin tukea ja auttaa. Joskus saa tällaisen kiitoksen.
Toivon, että muilla toimii asian positiivinen puoli. Ja sinä olet ihana, kun välität.

Mustis kirjoitti...

Välittäminen on jotenkin vähentynyt nykyään kaikella tavoin ja jälkipolvet elävät ihan eri lailla kuin me aikoinaan. Huolehdin töiden ja lapsenlapsien ohessa isästä ja soittelin joka ilta ja kävinkin kerran tai pari viikossa aina kun mahdollista (asui 50 km päässä). Olen monesti miettinyt että jos kupsahdan, niin naapuri luultavasti hajun perusteella tulee sitten katsomaan:) Elämä on niin kummallista. Ihana, että jaksat käydä ja pitää seuraa, siivoaminen ei kuulu tietenkään Sinulle, mutta olisiko miehellä varaa siivouspalveluun jos Sinä hommaisit?

Eräs tuttu, jota kävin katsomassa, nukkui syksyllä pois, on tietysti monia muitakin, mutta mieli on niin maassa, ettei ole jaksanut paljon huolehtia muista, tosin jonkun verran aina. Ja etenkin jouluna ja tietysti kulkurikissoista ja omasta pitää aina huolehtia:)

Kuopus kävi kuitenkin aattona exäksineen ja lapsenlapsineen syömässä kuten ennenkin ja esikoinen piipahti vasta illalla hakemassa lahjat, luulen että kuopuksella oli siihen vaikutusta:) Nuorimman lapsenlapseni lahjat jäivät edelleenkin tänne, ehkäpä Pakkasukko Uutena Vuotena ne toimittaa hänelle.

Toivotan Onnellista ja valoisaa Uutta Vuotta Sinulle Marizan. Toivon että pysyt myös mahdollisimman terveenä. Ehkäpä tuleva vuosi on meille kaikille paljon parempi kuin tämä mennyt, toisaalta ei ole kovin paljon valittamista tässäkään:)

Petriina kirjoitti...

Samoilla linjoilla edellisten kirjoittajien kanssa! Kirjoitin ensin pitemmän kommentin, mutta kärsivällisyyteni loppui robotinpaljastuskoneen kanssa, eli en saanut kommiani sen läpi, yritän nyt uudestaan.

marizan42 kirjoitti...

Kiitos kommeista! Olisikohan niin, että todellinen välittäminen peitetään kauniisiin korulauseisiin ja totuus on sitten aivan muuta.

Oikein hyvää alkavaa Uutta Vuotta 2015!