sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Enkeleitä, onko heitä....

Muutama viikko sitten olin lähdössä sisareni luo kylään, olimme sopineet, että tulevana sunnuntaina klo 16.30 olisin siellä. Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena ja ajokeli näytti hyvältä,tiet olivat kuivat ja lumettomat. Heti herättyäni, tuli tunne, että minun ei pidä lähteä tänään autolla mihinkään.Mietin kuitenkin lähdenkö vai enkö lähde, katselin vähän väliä ikkunasta miltä sää näytti, mutta ei se siitä miksikään muuttunut. Päivän aikana tunne vain voimistui ja lopulta olin jo vähän kauhuissani, ajattelin, että joutuisin ajamaan pimeällä takaisin. Matkaa olisi ollut vain 15 km ja kaikki tiet olivat valaistuja, ei pimeitä. Olen ajanut paljon niin kesällä kuin talvellakin, säässä kuin säässä eikä koskaan ole pelottanut. Nyt kuitenkin joku varoitti minua.Olikohan suojelusenkeli! Lopulta soitin sisarelleni ja peruin tuloni, en kuitenkaan kertonut syytä, sanoin vain, että kerron myöhemmin. Tunne loppui klo 17,00 jälkeen. Enkeleitä, onko heitä...

4 kommenttia:

Unikkohoituri kirjoitti...

Selvästi joku sua suojeli..

Milena kirjoitti...

Mielenkiintoinen kokemus, Marizan. Oletko sopinut uudesta tapaamisesta?
Minä olen useimmiten hermostunut ennen ajelulle lähtöä, mutta minä inhoan ajamista...

Petriina kirjoitti...

Mainitsemasi klo 17 palautti mieleeni erään Ystävänpäivän. Äitini oli kuollut 4 päivää aikaisemmin, istuin kotona murheissani, oli "sudenhetki", klo noin 17 maissa kun keittiössä olleeseen kännykkään kilahti tekstiviesti. Muuan nyt jo edesmennyt ystävä toivotti hyvää yst.päivää. Ilahduin todella. Juuri tänään aloin pohtia, että liittyikö vuosia äidin kuoleman jälkeen kokemani klo 17 surunhetki siihen että äiti oli kertonut minun syntyneen klo 17? Tämä ei nyt varsinaisesti liity keskustelun teemaan, muistui vain mieleeni ja enkeleiden olemassaoloon minäkin uskon.

Irja Viirret kirjoitti...

Ehkä se oli joku enne tai aavistus, vaikka näitähän ei kai saisi terveillä ihmisillä edes olla, mutta joskus tulee tunne siitä, että joskus ehkä hyvin harvoin voi vaistota asiota. Menitkö sisarellesi onnellisesti sitten myöhemmin?