perjantai 25. maaliskuuta 2011
Tanssiliikuntaa
Vihdoinkin sain itseni irti sohvannurkasta, jossa tuli venyteltyä aivan liian kauan ja tehden kaikenlaisia tekosyitä miksi ei voi lähteä mihinkään= liikkumaan. Milloin oli huono ilma, jalat kipeät, ei autoa tai muuten vain laiskotti, aina ajatteli, että sitten huomenna tai sitten kun.....
Viime sunnuntaina sitten ryhdistäydyin ja menin tanssimaan (kurssille) jiveä ja sambaa, olin kyllä jo aikaisemminkin niitä tanssinut, mutta kertaus on aina paikallaan. Tätä tanssin riemua kestää viisi viikkoa ja sitten alkaa bugg ja sitähän on aivan pakko mennä opettelemaan.
Siitä sainkin sitten kipinän ja niinpä löysin itseni kuntosalilta ja uimasta, peräti kaksi kertaa tällä viikolla.......hyvä minä.
Nyt olen vakaasti päättänyt, että nyt en luovuta vaan pyrin käymään salilla kolme kertaa viikossa kaiken muun liikunnan lisäksi. Olen myöskin jättänyt parin kuukauden ajan kaikki viljatuotteet sekä perunan ja pastat pois, saa nähdä saanko näin muutaman kilon pudotettua painoa.
Ei muuta kuin liikunnallista viikonloppua kaikille!
torstai 10. maaliskuuta 2011
Kolari
Olipa ikimuistoinen naistenpäivä.
Olin pitkästä aikaa päivätansseissa, porukka oli vanhaa ja vieläkin vanhempaa, toki tuttujakin oli paljon ja oli kiva nähdä heitä pitkästä aikaa, en ollut käynyt siellä puoleentoista vuoteen, joten kynnys oli aika korkea taas lähteä. Mutta mitä kauemmin on poissa, niin sitä vaikeampi on lähteä uudestaan.
Sieltä paltessani ajoin sitten elämäni ensimmäisen kolarin, minulla on ollut ajokortti vuodesta-68 ja näin pitkälle olen päässyt ilman kolhuja, vaikka ajan lähes päivittäin.
Tulin Hiekkaharjusta Kielotietä pitkin ja kun tulin Talvikkitien risteykseen ja liikenneympyrään, niin silloin rysähti. Jostakin syystä en vain huomannut vasemmalta tulevaa autoa, vasen etukulma meni kasaan, vauhti oli hiljainen koska tulin kolmion takaa, joten kovin pahaa jälkeä ei tullut, ei liioin henkilövahinkoja. Toinen osapuoli ( mies) toivotti vain hyvää naistenpäivää ei edes kironnut.
Nyt on vahinkoilmoitus tehty ja auto korjattavana, onneksi on täyskasko.
Kun katsoin kolarin jälkeä, niin tuli mieleeni, kuinka ohutta pelti autoissa loppujen lopuksi on ja kun näkee tosi pahoja kolareita ja kuinka auto on aivan rusinana, niin ihmettelee kuinka siitä yleensä voi selvitä hengissä.
Ajelkaahan varovasti!
Olin pitkästä aikaa päivätansseissa, porukka oli vanhaa ja vieläkin vanhempaa, toki tuttujakin oli paljon ja oli kiva nähdä heitä pitkästä aikaa, en ollut käynyt siellä puoleentoista vuoteen, joten kynnys oli aika korkea taas lähteä. Mutta mitä kauemmin on poissa, niin sitä vaikeampi on lähteä uudestaan.
Sieltä paltessani ajoin sitten elämäni ensimmäisen kolarin, minulla on ollut ajokortti vuodesta-68 ja näin pitkälle olen päässyt ilman kolhuja, vaikka ajan lähes päivittäin.
Tulin Hiekkaharjusta Kielotietä pitkin ja kun tulin Talvikkitien risteykseen ja liikenneympyrään, niin silloin rysähti. Jostakin syystä en vain huomannut vasemmalta tulevaa autoa, vasen etukulma meni kasaan, vauhti oli hiljainen koska tulin kolmion takaa, joten kovin pahaa jälkeä ei tullut, ei liioin henkilövahinkoja. Toinen osapuoli ( mies) toivotti vain hyvää naistenpäivää ei edes kironnut.
Nyt on vahinkoilmoitus tehty ja auto korjattavana, onneksi on täyskasko.
Kun katsoin kolarin jälkeä, niin tuli mieleeni, kuinka ohutta pelti autoissa loppujen lopuksi on ja kun näkee tosi pahoja kolareita ja kuinka auto on aivan rusinana, niin ihmettelee kuinka siitä yleensä voi selvitä hengissä.
Ajelkaahan varovasti!
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Laatikon kätköstä
Löytyi häihin kutskortti ja mukana oli kortti missä kerrottiin vihkiseremonista, koska se oli monelle häävieraale tuntematon.
Avioliiton sakramentti.
Avioliiton pyhän sakramentin toimitus alkaa kihlauksella.Ortodoksisen perinteen mukaan kihloihin mennään vasta juuri ennen varsinaista vihkimistä. Kihlaus toimitetaan kirkon eteisessä muistuttaen siitä, että kihlaus kuuluu vielä "tähän mailmaan".
Varsinainen avioliiton sakramentti toimitetaan kirkon keskellä. Kruununkantajat, jotka ovat vihkiparin ystäviä, nostavat kruunut vihittävien yläpuolelle. Kruunut muistuttavat meitä siitä, että ihminen on luomakunnan hallitsija. Kruunut kuuluvat uuden perheen kuninkaalle ja kuningattarelle.
Seuraa suuri alkusiunaus ja suuri ektenia. Ektenia tarkoittaa rukoussarjaa. Rukouksiin vastataan "Herra armahda" tai "Anna Herra". Luetaan kolme rukousta, jota seuraa epistola, eli kirje Uudesta testamentista. Avioliiton sakramentin kohdalla luetaan kohta kirjeestä efesolaisille.
Epistolaa seuraa evankeliumi. Johanneksen evankeliumista luetaan Kaanaan häistä, jossa Jeesus oli läsnä ja muun muuassa muutti veden viiniksi. Näin Kristuksen läsnäolo tekee avioliitosta pyhän sakramentin.
Anomusektenian ja Herran rukouksen jälkeen on vuorossa yteinen malja. Malja muistuttaa vihittävien elämän yheisyydestä, yhteisestä kohtalosta ja vastuusta.
Seuraa saatto analogin 1. evankeliumipöydän ympäri.Pappi taluttaa nuoren parin kolmesti pöydän ympäri. Saatolla on symbolisesti sama merkitys kuin sormuksella, kuvaten päättymättömyyttä ja ikuisuutta.
Lopuksi luetaan vielä rukous kruunuja pois laitettaessa.
Tämän saman seremonian mukaan on aikoinaan minutkin vihitty, kaunis ja mieleenpainuva seremonia.
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Kirje
Siihen aikaan, kun ei netistä eikä deittipalveluista ollut mitään hajua, mutta kuitenkin piti jollain tavalla saada kontakti toiseen sukupuoleen. Silloin mm. vuonna 1957 oli tapana laittaa lehtiin kirjeenvaihtoilmoituksia ja niinpä niitä laiteltiin ja vastauksiakin saatiin. Tässä yksi, minkä tänään löysin.
Teille Tuntematon!
Monet terveiseni saapukoon teille sinne Kiteelle minulta täältä Kontiolahdesta. Olen jo kauan ajatellut että olis kiva jos olis oma kirjeystävä ja niinpä päädinkin koettaa onneani sillä onnihan se olisi jos saisi todella sen kirjeystävän.
Lienee paikallaan jos esittelen vähän itseäni. Niin olen 173 sm pitkä, tummatukkainen ja sinisilmäinen. Kotoisin minä olen Kuusamosta mutta olen sotapalvelustani suorittamassa täällä Kontiolahdessa. Tulin armeijan palvelukseen lokakuussa joten ikäni te varmaan arvaatte. Valokuvaa mulla ei kunnollista ole tälläkertaa mistä lähettää, mutta käyn aivan piakkoin passivalokuvaamossa sitten kyllä saatte kuvanikin jos niin haluatte, riippuu tietenkin teistä vastaatteko tähän töherrykseeni.
Toivon ainakin että vastaisitte ja minäkin saisin todellisen kirjeystävän. Taitankin lopettaa tällä kertaa.
Hauskaa kevään jatkoa teille vaan ja näkemiin tv Arska (korpraali)
Nämä vanhat kirjeet ovat tosi liikkuttavia kaikkine kirjoitusvirheineen ja hauskoja lukea kymmenien vuosien jälkeen. Nimet ja paikkakunnat olen muuttanut paitsi tuon Kontiolahden.
Siihen aikaan teititeltiin tuntemattomia, neiti oli neiti ja rouva oli rouva.
Mitähän kaikkea vielä laatikoitten kätköistä löytyy, ainakin nippu vanhoja rakkauskirjeitä.
Teille Tuntematon!
Monet terveiseni saapukoon teille sinne Kiteelle minulta täältä Kontiolahdesta. Olen jo kauan ajatellut että olis kiva jos olis oma kirjeystävä ja niinpä päädinkin koettaa onneani sillä onnihan se olisi jos saisi todella sen kirjeystävän.
Lienee paikallaan jos esittelen vähän itseäni. Niin olen 173 sm pitkä, tummatukkainen ja sinisilmäinen. Kotoisin minä olen Kuusamosta mutta olen sotapalvelustani suorittamassa täällä Kontiolahdessa. Tulin armeijan palvelukseen lokakuussa joten ikäni te varmaan arvaatte. Valokuvaa mulla ei kunnollista ole tälläkertaa mistä lähettää, mutta käyn aivan piakkoin passivalokuvaamossa sitten kyllä saatte kuvanikin jos niin haluatte, riippuu tietenkin teistä vastaatteko tähän töherrykseeni.
Toivon ainakin että vastaisitte ja minäkin saisin todellisen kirjeystävän. Taitankin lopettaa tällä kertaa.
Hauskaa kevään jatkoa teille vaan ja näkemiin tv Arska (korpraali)
Nämä vanhat kirjeet ovat tosi liikkuttavia kaikkine kirjoitusvirheineen ja hauskoja lukea kymmenien vuosien jälkeen. Nimet ja paikkakunnat olen muuttanut paitsi tuon Kontiolahden.
Siihen aikaan teititeltiin tuntemattomia, neiti oli neiti ja rouva oli rouva.
Mitähän kaikkea vielä laatikoitten kätköistä löytyy, ainakin nippu vanhoja rakkauskirjeitä.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Abbedissan rukous
Laatikoita siivotessani löysin tällaisen rukouksen, pätee varmasti meihin kaikkiin.
Herra; Sinä tiedät paremmin kuin minä itse, että minulle karttuu ikää ja että
jonakin päivänä olen vanha.
Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä kohtalokkaalta luulolta, että
minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiassa ja tilanteessa.
Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään kaikkien ihmisten asiat.
Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin; anna minulle siivet, päästäkseni nopeasti asiaan.
Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin muiden valituksia ja auta minua
kestämään ne kärsivällisesti.
Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.
Auta minua oppimaan suurenmoinen läksy, että minäkin saatan joskua erehtyä.
Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en halua olla, sillä sellaisen kanssa on joskus vaikea elää, mutta hapan, vanha nainen on paholaisen ikävimpiä luomuksia.
Tee minusta ajattelevainen, vaan ei synkkä, avulias, mutta ei komenteleva.
Niin suunnatonta viisautta kuin sinun, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten, mutta
sinä tiedät Herra, että kuitenkin tahtoisin pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti.
Aamen!
Ps. Tekstin alkuperäinen kirjoittaja on tuntematon.
Herra; Sinä tiedät paremmin kuin minä itse, että minulle karttuu ikää ja että
jonakin päivänä olen vanha.
Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä kohtalokkaalta luulolta, että
minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiassa ja tilanteessa.
Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään kaikkien ihmisten asiat.
Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin; anna minulle siivet, päästäkseni nopeasti asiaan.
Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin muiden valituksia ja auta minua
kestämään ne kärsivällisesti.
Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.
Auta minua oppimaan suurenmoinen läksy, että minäkin saatan joskua erehtyä.
Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en halua olla, sillä sellaisen kanssa on joskus vaikea elää, mutta hapan, vanha nainen on paholaisen ikävimpiä luomuksia.
Tee minusta ajattelevainen, vaan ei synkkä, avulias, mutta ei komenteleva.
Niin suunnatonta viisautta kuin sinun, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten, mutta
sinä tiedät Herra, että kuitenkin tahtoisin pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti.
Aamen!
Ps. Tekstin alkuperäinen kirjoittaja on tuntematon.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Viikonloppu
Uusiksi meni viikonlopun suunnitelmat.
Ensin piti lähteä lauantaina Lahteen teatteriin, lippu oli ostettu.
Sitten sain kutsun Turkuun....peruin teatterin ja myin lippuni maanantaina.
Tiistaina sain puh.soiton Turusta, ystävältäni oli murtunut jalka, oli sairaalassa....peruin matkan ja hotellin, onneksi en ollut vielä maksanut mitään. Nyt harmittaa, kun ehdin myydä teatterilippuni, mutta vielä enempi harmittaa ystäväni loukkaantuminen. Jalka leikattu ja kaksi kuukautta kipsissä ja kun hän siitä selviää, niin on uusi leikkaus edessä, ei kuitenkaan jalka.
Mutta, elämä on!
Ensin piti lähteä lauantaina Lahteen teatteriin, lippu oli ostettu.
Sitten sain kutsun Turkuun....peruin teatterin ja myin lippuni maanantaina.
Tiistaina sain puh.soiton Turusta, ystävältäni oli murtunut jalka, oli sairaalassa....peruin matkan ja hotellin, onneksi en ollut vielä maksanut mitään. Nyt harmittaa, kun ehdin myydä teatterilippuni, mutta vielä enempi harmittaa ystäväni loukkaantuminen. Jalka leikattu ja kaksi kuukautta kipsissä ja kun hän siitä selviää, niin on uusi leikkaus edessä, ei kuitenkaan jalka.
Mutta, elämä on!
tiistai 8. helmikuuta 2011
Lumisota
Lunta, aina vain sitä sataa lisää.
Tänään oli taas melkoinen taistelu lumen kanssa ja minä voitin tämän erän.
Pari päivää sitten taloyhtiö ilmoitti, että tänään olisi parkkipaikkojen auraus ja autot pitäisi siirtää pois tieltä. Kun sitten aamulla lähdin ulos ovesta, niin huomasin kauhukseni sen lumen paljouden mitä oli yön aikana satanut, joka paikka oli tukossa. Auton päällä 40 cm lunta ja suuret kinokset auton ympärillä. Harja käteen ja töihin, kun olin saanut auton esille, niin sitten lapiohommiin. Hetken päästä pääsinkin jo lähtemään, mutta sitten.......parkkipaikka on pienen mäen alla ja mäki luminen, jäinen ja liukas.
Tiesin entuudestaan, että hankaluuksia tulee, otin vauhtia ja pääsin puoleen väliin.....takaisin ja uudestaan ja taas uudestaan. Seuraavalla kerralla pääsin jo lähes mäen päälle, mutta siinähän sitä oltiin, ei voinut laskea alas, koska en olisi päässyt enää uudestaan ylös.No, mitäs nyt? Mutta sitten muistin, että etupyörän alle täytyy saada jotain ( etuveto) ja niinpä ulos autosta ja takaluukulle, sieltä löytyikin apuun vanha maton palanen ja sen avulla onnistuinkin hyvin.
Ja taas uusi ongelma! Mihin saan auton aurauksen ajaksi, joka paikka tukossa eikä voinut pysähtyä mihinkään ettei olisi jäänyt kiinni uudestaan, parissa kohtaa kävin kääntymässä ennen kuin löysin sellaisen paikan johon voin auton jättää.
Katselin siinä parkkipaikalla, kun eräs nainen yritti päästä autolla saman mäen päälle onnistumatta. Paikalla oli joukko miehiä ( 6 kpl ), jotka katselivat sivusta, mutta kenellekkään ei tullut mieleen mennä auttamaan, huudeltiin vain ohjeita. Ihmettelen mihin on jäänyt ihmisten auttaminen!
Kesää odotellessa......lumista päivän jatkoa!
Tänään oli taas melkoinen taistelu lumen kanssa ja minä voitin tämän erän.
Pari päivää sitten taloyhtiö ilmoitti, että tänään olisi parkkipaikkojen auraus ja autot pitäisi siirtää pois tieltä. Kun sitten aamulla lähdin ulos ovesta, niin huomasin kauhukseni sen lumen paljouden mitä oli yön aikana satanut, joka paikka oli tukossa. Auton päällä 40 cm lunta ja suuret kinokset auton ympärillä. Harja käteen ja töihin, kun olin saanut auton esille, niin sitten lapiohommiin. Hetken päästä pääsinkin jo lähtemään, mutta sitten.......parkkipaikka on pienen mäen alla ja mäki luminen, jäinen ja liukas.
Tiesin entuudestaan, että hankaluuksia tulee, otin vauhtia ja pääsin puoleen väliin.....takaisin ja uudestaan ja taas uudestaan. Seuraavalla kerralla pääsin jo lähes mäen päälle, mutta siinähän sitä oltiin, ei voinut laskea alas, koska en olisi päässyt enää uudestaan ylös.No, mitäs nyt? Mutta sitten muistin, että etupyörän alle täytyy saada jotain ( etuveto) ja niinpä ulos autosta ja takaluukulle, sieltä löytyikin apuun vanha maton palanen ja sen avulla onnistuinkin hyvin.
Ja taas uusi ongelma! Mihin saan auton aurauksen ajaksi, joka paikka tukossa eikä voinut pysähtyä mihinkään ettei olisi jäänyt kiinni uudestaan, parissa kohtaa kävin kääntymässä ennen kuin löysin sellaisen paikan johon voin auton jättää.
Katselin siinä parkkipaikalla, kun eräs nainen yritti päästä autolla saman mäen päälle onnistumatta. Paikalla oli joukko miehiä ( 6 kpl ), jotka katselivat sivusta, mutta kenellekkään ei tullut mieleen mennä auttamaan, huudeltiin vain ohjeita. Ihmettelen mihin on jäänyt ihmisten auttaminen!
Kesää odotellessa......lumista päivän jatkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)