maanantai 28. helmikuuta 2011

Abbedissan rukous

Laatikoita siivotessani löysin tällaisen rukouksen, pätee varmasti meihin kaikkiin.

Herra; Sinä tiedät paremmin kuin minä itse, että minulle karttuu ikää ja että
jonakin päivänä olen vanha.
Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä kohtalokkaalta luulolta, että
minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiassa ja tilanteessa.

Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään kaikkien ihmisten asiat.
Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin; anna minulle siivet, päästäkseni nopeasti asiaan.
Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin  muiden valituksia ja auta minua
kestämään ne kärsivällisesti.
Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.
Auta minua oppimaan suurenmoinen läksy, että minäkin saatan joskua erehtyä.

Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en halua olla, sillä sellaisen kanssa on joskus vaikea elää, mutta hapan, vanha nainen on paholaisen ikävimpiä luomuksia.
Tee minusta ajattelevainen, vaan ei synkkä, avulias, mutta ei komenteleva.
Niin suunnatonta viisautta kuin sinun, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten, mutta
sinä tiedät Herra, että kuitenkin tahtoisin pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti.
Aamen!

Ps. Tekstin alkuperäinen kirjoittaja on tuntematon.

3 kommenttia:

maximex kirjoitti...

Hieno teksti. Kiitos siitä.

Oisko lipaston laatikossa lisää.
Taitaa kuulua sarjaan baltimoren kirkon seinältä löytyneet.

Onko hapan vanha mies :):) parempi,
kuin tuo tekstissä mainittu nainen
Onneks ei olla vielä ees vanhoja, lähimaillakaan, saati tulossa.

Irja Viirret kirjoitti...

Turha on kohdallani tämä rukous:) olen jostakin sen lukenut myös aiemmin, mutta viisaastihan se abbedissa tässä toivoo... hassua silti että hapan ja nuori voi olla, eikä se haittaa mitään, on se niin väärin:)

AnnaY kirjoitti...

Mahdottoman hyvä "huoneentaulu"!