Mitä matkalla tehdään?
Matkalla voi: ruskettua ja nähdä valittuja kohteita. Sellaiset lauseet, kuin "vierailin maalaistalossa", "olin viininviljelyksillä" ja "kävin vanhassa linnassa" eivät ole hyviä lauseita. Kannattaa selailla aikakauslehtiä kotona ennen lähtöä ja välttää niissä tehtyjä asioita.
Matka jakautuu kolmeen osaan: perille meno,auringonotto ja pakolliset käynnit. Takaisintulosta ei kukaan ole kiinnostunut, se tapahtuu muuten vain.
Kun mennään perille, täytyy kohdata vaikeuksia, esim." jouduttiin hirveeseen myrskyyn kun lennettiin Alppien yli", "mä sairastuin heti kun me tultiin Istanbuliin", "mä huomasin Djakartassa että yks matkalaukku puuttui". Jos ei vaikeuksia tule,niitä hankitaan. Valheesta joutuu aina kiinni.
Perillä syödään paikallisia ruokia ja opetellaan huolellisesti niiden nimet ja lausuminen.
Museoissa ei käydä, ellei siellä ole esim.Mona Lisa.
Paikallisilla busseilla matkustellaan, että voidaan kertoa kuinka eksyttiin.
Uimarannalla kannattaa poltaa ihonsa, kun se kumminkin kesii. Polttaminen on nopein tapa aloittaa rusketus. Jos polttaa rakkuloille, on se amatöörimäistä.
Paikallista kieltä ei opetella tervehdyksiä lukkunottamatta. Yksi kokonainen lause on hyvä muistaa kotiin asti tai pätkä laulua.
Ulkomaalaisia ystäviä ei hankita, niistä on myöhemmin riesaa.
Matkamuistoja ei osteta, mutta pikkuesineitä, so. simpukankuoria, käytettyjä jumalankuvia, alkeellisia työkaluja hankitaan. Lahjoja otetaan vastaan.
Levyjä ostetaan. Vain kansanmusiikkia.
Muutama ulkolainen painotuote hankitaan esim. Aku Ankka serbokroatiaksi, paikallinen aapinen, ruokalista.
Joku ulkomainen vaate ostetaan. Varmistaudutaan ettei sellaista saa kotimaan Intian basaarista.
Postikortteja lähetetään. Tekstin tulee olla älykästä, ei hauskaa.
Monille varmasti tuttuja nämä asiat vuonna -79
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti