Matkan jälkeistä elämää

Kuten olen aikaisemmin kertonut, niin palasin viimeiseltä etelän matkaltani tammikuun puolen välin paikkeilla.
Kävellessäni siellä ajattelin monta kertaa, että olenkohan täällä nyt viimeistä kertaa, mäkiset kadut ja monet portaat ottivat voimille.
Minulla oli vähän yskää sinne mennessä, joka lisääntyi ja paheni kaiken aikaa, en ollut kuitenkan flunsassa. Yskä jatkui ja paheni kotona ja lopulta oli mentävä lääkäriin. Jotkut teistä jo tietävätkin, että jouduin kaikenlaisiin kokeisiin mm. keuhkot ja sydän tutkittiin.

Siitähän se "rumba" sitten alkoikin. Keuhkot olivat sillä kertaa puhtaat, mutta sydämestä löytyi rytmihäiriöt ja eteiskammio värinää ja sydänfilmiä ottettaessa se pompotteli oikein kunnolla. Hoidot aloitettiin heti, sain oikein hevoskuurin lääkkeitä yskään ja sydäntäkin lääkittiin.
Kaikki tämä oli melkoinen shokki minulle, minulle joka olin ollut aina terve eikä mitään vakituisia lääkkeitä ollut.

Nyt alkoi joka viikkoinen labrassa juokseminen ja verikokeitten ottaminen. Kunto meni huonoksi, väsytti aina vaan. Sen verran sinnittelin, että kävin vielä tanssiharrastuksissani vaikka koville ottikin.
En jaksanut kävellä kuin lyhyitä matkoja ja sittenkin piti levätä monta kertaa, henkeä ahdisti  aina vain enemmän ja enemmän.
Viikko sitten sunnuntaina olin kolmen tunnin tanssikurssilla, se meni hyvin vaikka vähän henkeä ahdisti.
Maanantaina menin taas labraan ja sitten terveyskeskukseen kysymään mistä mahtoi hengen ahdistus johtua.

Pääsin aika pian hoitajan juttusille ja kun kerroin vaivani, niin minut vietiin saman tien sydänfilmiin, lääkäri tuli välittömästi, tutki kuvat ja sanoi hoitajalle TILAA KIIREELLINEN KULJETUS PEIJAKSEN SAIRAALAAN!!!! Ja niin sitä sitten mentiin "tukka putkella" sairaalaan. Jestas sentään, eihän minun pitänyt sairaalaan mennä, vaan kerhoon , kauppaan ja sitten kotiin ja jatkaa elämää entiseen malliin rytmihäiriöistä sen enempää välittämättä.......olihan minulle lääkkeet annetteu.

Niin vietin kuluneen viikon Peijaksen hyvässä hoidossa......diaknoosi oli sydämen vajaa toiminta.

Tähän voi vain laulun sanoin todeta "niin pieni ihmissydän on".......