Kivasti otit haasteen vastaan. Tää oli hervoton oivallus. Ja vitsinähän tää on otettava sillä mitään romujahan ei olla, vaikka vanhimpina "esineinä" kodissa ollaankin. Mitäpä sitä vanhaa roinaa kotiin hankkis, mieskin olis oltava nuorempi.. jos nyt sellaisen sinne haluaisi (pois se meistä ;)
Kiitos haasteesta!Mullahan on ollut vaan vanhaa roinaa huusholli täynnä aina,kun köyhänä yksinhuoltajana aina kiitollisena otin vastaan kaiken,mikä muilta jäi.En ole koskaan tavaroihin kovin kiintynyt,mutta lapsuudenkodin peruja mulla on vanha,pieni ryijy keittiön seinällä ja siinä vieressä taulu,joka nuoruudessa oli minusta ihan HIRVEÄN RUMA.Nyt ne ovat minulle rakkaita ja tärkeitä muistoja omasta lapsuudesta ja minulle rakkaista ihmisistä.Muuta,itseäni vanhempaa,on tuo "nauravasilmäinen" vanhus,jota en vieläkään vaihtaisi,vaikka monta kertaa on hilikulla ollut:)DD
9 kommenttia:
Muahaahahhaaaaaaaahhh... päivän paras oivallus - ja nauru! Kiitos!
Kiitos haasteesta marizan, vastasin siihen uudessa postauksessani. Sun vastauksesi haasteeseen on parasta mitä koskaan olen kommeista lukenut!
Hei "romunainen", kyllä oli lysti vastaus. Joskus tuntuu, että on ihan romukunnossa, mutta se on ohimenevää, kuten olet huomannut.
Ymmärrän sanalla romu, että se on tavara, jolla ei ole minkäänlaista käyttöä enää, risa ja ollut unohdettuna ajelehtimassa jossain.
Eihän me olla vielä siinä kunnossa :)))
Kivasti otit haasteen vastaan. Tää oli hervoton oivallus. Ja vitsinähän tää on otettava sillä mitään romujahan ei olla, vaikka vanhimpina "esineinä" kodissa ollaankin. Mitäpä sitä vanhaa roinaa kotiin hankkis, mieskin olis oltava nuorempi.. jos nyt sellaisen sinne haluaisi (pois se meistä ;)
Ihanaa Marizan, jostain syystä tämä nauratti kamalasti.. Antiikkiesineeksi olet erittäin hyvin säilynyt!
Se, että antiikkiesineeksi olen hyvin säilynyt johtuu siitä, että olen saanut elää hyvän räystään alla.DD
Kiitos kommeista!
ymmärrän oikein hyvin, kun mulla on sama juttu, ei oo mitään muuta vanhaa kuin mä ite.
Kiitos haasteesta!Mullahan on ollut vaan vanhaa roinaa huusholli täynnä aina,kun köyhänä yksinhuoltajana aina kiitollisena otin vastaan kaiken,mikä muilta jäi.En ole koskaan tavaroihin kovin kiintynyt,mutta lapsuudenkodin peruja mulla on vanha,pieni ryijy keittiön seinällä ja siinä vieressä taulu,joka nuoruudessa oli minusta ihan HIRVEÄN RUMA.Nyt ne ovat minulle rakkaita ja tärkeitä muistoja omasta lapsuudesta ja minulle rakkaista ihmisistä.Muuta,itseäni vanhempaa,on tuo "nauravasilmäinen" vanhus,jota en vieläkään vaihtaisi,vaikka monta kertaa on hilikulla ollut:)DD
Lähetä kommentti