Palatakseni vielä eiliseen tekstiini ja samaan henkilöön josta kerroin.
Ystäväni täytti elokuun lopussa 80 vuotta ja ilmoitti hyvissä ajoin, että juhlia ei pidetä.
Me olimme kuitenkin sisarieni kanssa hänelle kertoneet, että sitten kun täytät 80v, niin
me tulemme kahville.
Viikkoa ennen juhlapäivää olivat tyttäret poikenneet pikaseltaan kahvilla, heillä kun oli
kovin kiire varsinaisena juhlapäivänä. Ystäväni kyseli minulta koska olisin tulossa kahville, kerroin että
tulen sitten kun on oikea synttäripäivä.
Synttäripäivän aamuna menin sinne hyvissä ajoin laittamaan kaikkea valmiiksi, valkoisenliinan
pöydälle verukkeella, että kun tämä liina ei käy minun pöydälle, niin kokeillaan sitä tähän.
Liina oli sopiva joten sanoin, että annetaan se olla nyt siinä näin juhlan kunniaksi.
Järjestelyt sujuivat hyvin eikä synttärisankari aavistanut mitään. Ovikellon soidessa oli
yllätys täydellinen.
Vieraita tuli 10 henkilöä, mukanaan kahvia, täytekakku, piirakoita ym. ja tietysti myös kuohuviini, upea kukkakimppu sekä pullo lempiviskiä.
Juhlat olivat mukavat ja päivänsankari iloinen yllätyksestä. Vaikka hän sanoi ettei synttäreitä
juhlita, niin odotti kuitenkin, että joku tulisi.
Myöhemmin, vielä viikkojenkin jälkeen hän oli iloinen ja kiitteli meitä moneen kertaan kuinka
hienot juhlat olimme hänelle järjestäneet.
Pieni ele on suuri asia, lupa välittää!
lauantai 27. joulukuuta 2014
perjantai 26. joulukuuta 2014
"Lupa välittää"
Tämä lupaus välittämisestä ei ole ainakaan mennyt perille ystäväni ( mies 80v) kahdelle aikuiselle
tyttärelle. Käyn aina silloin tällöin hänen luonaan kahvilla ja pitämässä vähän seuraa, kun ystäviä
ei ole eikä paljon sukuakaan. Hän asuu suuressa omakotitalossa yksin ja kaipaa välilä juttuseuraa.
Tyttäret käyvät joskus jos muistavat, eivätkä paljon soittele,jos isälle sattuisi jotain, niin siellähän
saisi maata vaikka kuolleena useita viikkoja.
Me kuitenkin soittelemme lähes päivittäin, joten minä ainakin tiedän tilanteen ja voin mennä
apuun tarvittaessa.
Mutta nyt asiaan, mikä minua "otti päähän" käydessäni siellä tänään. Tyttäret olivat käyneet
jouluaattona tuomassa ja laittamassa ruokaa, hyvä niin. Mutta olisat voineet vähän siivota isälleen
edes jouluksi. Joka paikka oli paksun pölyn peitossa, lattia täynnä roskia ja kaikialla leivänmurusia
sekä kaikki valkoiset kaappien ovet paksun lian peitossa.
Minä en voi käsittää tuommoista välinpitämättömuutta, eivätkö he näe, vai eivätkö vain välitä.
Usein käydessäni siivoilen vähän, pyyhin ainakin suuremmat pölyt ja putsaan pöydät.
Tänään en sitä kuitenkaan tehnyt, menen ehkä huomenna uudelleen, olen kyllä sitä mieltä,
että se kuuluisi enemmän tyttärille kuin minulle tai hommaisivat siivoojan joka kävisi vaikka
kerran viikossa.
No, tämä tästä välittämisestä, oli pakko kirjoittaa kun olen vieläkin vihainen.
Mutta kaikesta huolimatta Hyvää Tapaninpäivää!
Ps. Heillä ei ole lapsia eikä lapsenlapsi, joten ei voi vedota siihen.
tyttärelle. Käyn aina silloin tällöin hänen luonaan kahvilla ja pitämässä vähän seuraa, kun ystäviä
ei ole eikä paljon sukuakaan. Hän asuu suuressa omakotitalossa yksin ja kaipaa välilä juttuseuraa.
Tyttäret käyvät joskus jos muistavat, eivätkä paljon soittele,jos isälle sattuisi jotain, niin siellähän
saisi maata vaikka kuolleena useita viikkoja.
Me kuitenkin soittelemme lähes päivittäin, joten minä ainakin tiedän tilanteen ja voin mennä
apuun tarvittaessa.
Mutta nyt asiaan, mikä minua "otti päähän" käydessäni siellä tänään. Tyttäret olivat käyneet
jouluaattona tuomassa ja laittamassa ruokaa, hyvä niin. Mutta olisat voineet vähän siivota isälleen
edes jouluksi. Joka paikka oli paksun pölyn peitossa, lattia täynnä roskia ja kaikialla leivänmurusia
sekä kaikki valkoiset kaappien ovet paksun lian peitossa.
Minä en voi käsittää tuommoista välinpitämättömuutta, eivätkö he näe, vai eivätkö vain välitä.
Usein käydessäni siivoilen vähän, pyyhin ainakin suuremmat pölyt ja putsaan pöydät.
Tänään en sitä kuitenkaan tehnyt, menen ehkä huomenna uudelleen, olen kyllä sitä mieltä,
että se kuuluisi enemmän tyttärille kuin minulle tai hommaisivat siivoojan joka kävisi vaikka
kerran viikossa.
No, tämä tästä välittämisestä, oli pakko kirjoittaa kun olen vieläkin vihainen.
Mutta kaikesta huolimatta Hyvää Tapaninpäivää!
Ps. Heillä ei ole lapsia eikä lapsenlapsi, joten ei voi vedota siihen.
tiistai 23. joulukuuta 2014
Aika
Olen ihmetellyt mihin on aika kadonnut. Tuntuu, että se vain livahtaa käsistä, vielä äskenhän
oli kevät ja kesä ja nyt ollan jo joulussa. Aika on tosiaan mennyt kuin siivillä, kevät oli täynnä
harrastuksia ja vapaaehtoistoimintaa. Kävimme vanhainkodeissa ja senioritaloissa
pitämässä päivätansseja ja vähän esiintymässäkin ja suosio on ollut suuri.
Kesä meni mökkeillessä ja enempi tai vähempi sairastellessa, lavatansseihinkaan ei ehtinyt
jos nyt ei ollut oikein halujakaan.
Syksy toi tullessaan taas harrastukset uinnin ja tanssin merkeissä ja siihen se aika on sitten
mennyt kuin huomaamatta.
Yritän jatkossa taas tänne jotain kirjoitella ja kertoa kuulumisia.
Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua teille kaikille ja
Onnellista Uutta Vuotta 2015!
oli kevät ja kesä ja nyt ollan jo joulussa. Aika on tosiaan mennyt kuin siivillä, kevät oli täynnä
harrastuksia ja vapaaehtoistoimintaa. Kävimme vanhainkodeissa ja senioritaloissa
pitämässä päivätansseja ja vähän esiintymässäkin ja suosio on ollut suuri.
Kesä meni mökkeillessä ja enempi tai vähempi sairastellessa, lavatansseihinkaan ei ehtinyt
jos nyt ei ollut oikein halujakaan.
Syksy toi tullessaan taas harrastukset uinnin ja tanssin merkeissä ja siihen se aika on sitten
mennyt kuin huomaamatta.
Yritän jatkossa taas tänne jotain kirjoitella ja kertoa kuulumisia.
Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua teille kaikille ja
Onnellista Uutta Vuotta 2015!
maanantai 28. huhtikuuta 2014
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Pientä seikkailua
Tanssiseurani oli sitä mieltä, että meidän pitäisi saada uudet
esiintymisasut 50-luvun tyyliin.No, eipä muuta kuin, miettimään
mistä sellaiset saataisiin, pitäisikö teettää vai saisko jostain valmiina.
Kävi ilmi, että teettäminen tulisi aivan liian kalliiksi, eikä sellaista
kangastakaan ollut saatavilla mitä olimme ajatelleet.
Sitten muistin, että Somerolla on pieni putiikki joka myy vain ja ainoastaan
40,50 ja 60- luvun vaatteita. Ei muuta kuin sinne.
Lauantaiaamuna oli startti 3 naista ja herrahenkilö kuskina, räntää tuli
taivaan täydeltä, mutta lähdettävä oli.Tarkoitus oli olla perillä heti kun
putiikki avaisi ovet.
Tulin viimeisenä kyytiin ja neuvoin reitin Vihdintielle ja siitä Kehä yhdelle.
Niinpä ajeltiin Vihdintietä kohti Kehää, mutta kuinka ollakkaan ohi liittymän,
sitten pyörittiin Pitäjänmäellä kotvan aikaa ennenkuin päästiin Kehälle ja
sieltä kohti Turkua.
Minulle tämä reitti oli vieraampi, koska itse ajelen mökille ja Somerolle
Vihdin (Porintien) kautta, tiesin kuitenkin suurinpiirtein reitin.
Matka jatkui ja tultiin Saukkolan ja Someron liittymään ja siitä ohi, kuski oli
sitä mieltä että siitä ei voi kääntyä, ajattelin että kaipa hän tietää, enkä puhunut
mitään. Itse olisin ajanut sitä kautta.Seuraava liittymä oli lähempänä Saloa josta
sitten käännyttiin Somerolle, eihän se mitään mitä kautta sitä ajalee, nyt vain
tuli turhan pitkä lenkki.
Putiikki oli tosi pieni, mutta vaatteita oli paljon, toinen toistaan upeimpia hameita,
leninkejä, kenkiä ja asusteita "vanhaan malliin." Sieltä löytyi meillekin kaikki mitä
tarvitsimme.
Kävimme lounaalla ja sitten kohti kotia. Matka meni hyvin niin kauan kunnes piti
tulla Kehä yhdelle, mutta mehän menimmekin Kehä 2:lle ja taas oltiin eksyksissä.
Minulle Kehä 2 on täyttä hepreaa ja Espoo yleensäkkin, enkä osannut neuvoa. Siinä
kuskin kanssa pähkäiltiin minne pitäisi ajaa, kun kummallakaan ei ollut mitään
tietoa. Lopulta näin Tapiolan liittymän ja pyysin ajamaan sinne, koska sieltä osaisin jo
neuvoa tien kotiin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kiva reissu kuitenkin.
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Enkeleitä, onko heitä....
Muutama viikko sitten olin lähdössä sisareni luo kylään,
olimme sopineet, että tulevana sunnuntaina klo 16.30 olisin siellä.
Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena ja ajokeli näytti
hyvältä,tiet olivat kuivat ja lumettomat.
Heti herättyäni, tuli tunne, että minun ei pidä lähteä tänään
autolla mihinkään.Mietin kuitenkin lähdenkö vai enkö lähde, katselin vähän
väliä ikkunasta miltä sää näytti, mutta ei se siitä miksikään
muuttunut.
Päivän aikana tunne vain voimistui ja lopulta olin jo vähän kauhuissani,
ajattelin, että joutuisin ajamaan pimeällä takaisin. Matkaa olisi ollut
vain 15 km ja kaikki tiet olivat valaistuja, ei pimeitä.
Olen ajanut paljon niin kesällä kuin talvellakin, säässä kuin säässä
eikä koskaan ole pelottanut.
Nyt kuitenkin joku varoitti minua.Olikohan suojelusenkeli!
Lopulta soitin sisarelleni ja peruin tuloni, en kuitenkaan kertonut
syytä, sanoin vain, että kerron myöhemmin.
Tunne loppui klo 17,00 jälkeen. Enkeleitä, onko heitä...
maanantai 23. joulukuuta 2013
Joulu
Sateinen syksy on mennyt nopeasti ja nyt ollaan jo joulussa. Kulunut vuosi on mennyt nihkeän laisesti, eikä mitään ole saanut oikein aikaiseksi, aika on vain valunut käsistä. En ole tännekkään saanut mitään kirjoitettua, tuntuu että pää on aivan tyhjä eikä ole mitään sanottavaa.No, toivottavasti tuleva vuosi olisi parempi.
Toivotan teille Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua!
tv.marizan
maanantai 4. marraskuuta 2013
Syksyistä harmautta
Kesä on muuttunut syksyksi, kun olen tänne viimeksi mitään kirjoitellut. Täytyy myöntää, että laiskasti olen näitä sivuja lukenut ja kommentoinut, en ole kuitenkaan teitä unohtanut.
Koko kesän olen potenut aivan totaalista väsymystä ja uupumusta mikä ei johdu aina unen puutteesta. Hyvin nukutun yönkin jälkeen olen yhtä väsynyt aamulla ja parin tunnin jälkeen nukahdan uudelleen.
Tässä kuitenkin yksi syy, miksi niin laiskasti olen sivuilla käynyt.
Mutta ei valiteta, huonomminkin voisi olla ja nyt tätäkin vaivaa tutkitaan.
Kesä meni mökkeilessä koko suvun kanssa, siellä oli niin vanhat kuin nuoret, nuorten ystävät ja koirat.
Välillä meno oli niin "kovaa", että piti lähteä kotiin huilaamaan ja keräämään voimia, mutta kaikesta huolimatta kivaa oli.
Syyskuun alkupäivinä tuli käytyä ensimmäistä kertaa viikon reissulla Kroatiassa ja muutaman kerran Tallinnassa. Kroatian reissusta kerron myöhemin.
Nyt on syksy jo pitkällä ja sienet kerätty vaikka suppiloita voisi vielä löytyä jos viitsisi metsään lähteä, taidan jätää väliin.
Joulua odotellessa toivotan teille kaikille oikein hyvää syksyä!
Koko kesän olen potenut aivan totaalista väsymystä ja uupumusta mikä ei johdu aina unen puutteesta. Hyvin nukutun yönkin jälkeen olen yhtä väsynyt aamulla ja parin tunnin jälkeen nukahdan uudelleen.
Tässä kuitenkin yksi syy, miksi niin laiskasti olen sivuilla käynyt.
Mutta ei valiteta, huonomminkin voisi olla ja nyt tätäkin vaivaa tutkitaan.
Kesä meni mökkeilessä koko suvun kanssa, siellä oli niin vanhat kuin nuoret, nuorten ystävät ja koirat.
Välillä meno oli niin "kovaa", että piti lähteä kotiin huilaamaan ja keräämään voimia, mutta kaikesta huolimatta kivaa oli.
Syyskuun alkupäivinä tuli käytyä ensimmäistä kertaa viikon reissulla Kroatiassa ja muutaman kerran Tallinnassa. Kroatian reissusta kerron myöhemin.
Nyt on syksy jo pitkällä ja sienet kerätty vaikka suppiloita voisi vielä löytyä jos viitsisi metsään lähteä, taidan jätää väliin.
Joulua odotellessa toivotan teille kaikille oikein hyvää syksyä!
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Passi
Viisi vuotta on kulunut ja tuli aika uusia passi. Keväällä tuli uusi systeemi passin hakuun, piti tilata aika, aikaisemmin sen sai kun marssi luukulle ja esitti asiansa.
Poliisihallinollta tuli kirje missä kerrottiin, että passi vanheni ja pitäisi uusia lähiaikoina. Kirjeessä kerrottiin, että netin kautta voisi tilata ajan, ajattelin, että onpa kätevää,ei tarvitse soittaa. Mutta kun pääsin kyseiselle sivulle tuli poliisin käsi vastaan eikä sen ohi päästetty, ei muuta kuin soittamaan.
Meillä täällä on oma toimipiste mistä on saanut passin uusia, mutta se oli koko kesän kiinni. No, sain ajan Tikkurilasta ja ei muuta kuin sinne. Tunnen Tikkurilan hyvin ja tiesin missä Poliisilaitos on.
Passikuvat oli valmiina laatikossa.
Aika oli tiistaina, tulin mökiltä sunnuntaina enkä silloin viitsinyt tehdä asian eteen mitään, ajattelin että ehdin maanantaina ottaa vanhan passin ja kuvat laukkuni.
Maanantain olin asioilla paikallisessa ostarissa ja tulin vasta iltapäivällä kotiin.
No niin,ajattelin että nyt laitan passin ja kuvat valmiiksi laukkuni huomista varten niinkuin tapani on.
Mutta kuinkas kävikään. Passi oli siinä laatikossa jossa sitä aina pidin ja siinä piti olla kuvatkin, mutta eipä ollut.
Alkoi vimattu kuvien etsintä, kävin läpi kaikki laatikot, papereitten välit,kukkarot,laukut, taskut, kassit......kuvia ei missään. En kertakaikkiaan voinut käsittää missä ne mahtoivat olla.
Ei muuta kuin uuteen passikuvaan tiistaiaamuna. Aikavaraus oli klo 11.50 ja mietin kuinka ehtisin ajoissa,
olin suunnitellut, että menisin sinne bussilla (ajoaika melkein tunti),olisin tietysti omallakin autolla voinut lähteä, mutta kun olin päättänyt että menen bussilla, niin yritän ainakin.
Ostarissa on Fotoliike, mutta en tiennyt mihin aikaan ovet avataan. Lähdin kotoa vähän vaille yhdeksän ja ajattelin, että olen heti valmiina kiinni ovenrivassa, mutta liike aukesi vasta kello 10.
Oli tunti aikaa. Vein autoni vähän kauemmaksi parkkiin ja loppuajan haahuilin ostarissa odotellen liikkeen avautumista.
Lopulta sain kuvat ja oli vielä puolitunia aikaa bussin lähtöön, aikataulu 10.35. Istuin kaikessa rauhassa ja pysäkillä ja räpläsin aikani kuluksi puhelinta, kun tulin katsoneeksi laukuun ja huomasin VANHA PASSI EI OLLUT MUKANA. Kelo oli 10.20 nyt tuli tosi kiire.Auto oli kaukana parkissa, ehtisinkö hakea passin kotoa ja ehtisinkö vielä bussiin. Kiirettä pitää, mutta yritän, mietin kauanko bussi ajaa meidän pysäkille 5 vai 10 minuuttia. Olin kotiparkissa 10.30, juoksin tukkaputkella kotiin ja sieppasin passin pöydältä ja pysäkille. Loppu hyvin, kaikki hyvin.....odotin busia 5 min, hyvin ehdin.
Ps.kuvia ei ole vieläkään löytynyt.
Poliisihallinollta tuli kirje missä kerrottiin, että passi vanheni ja pitäisi uusia lähiaikoina. Kirjeessä kerrottiin, että netin kautta voisi tilata ajan, ajattelin, että onpa kätevää,ei tarvitse soittaa. Mutta kun pääsin kyseiselle sivulle tuli poliisin käsi vastaan eikä sen ohi päästetty, ei muuta kuin soittamaan.
Meillä täällä on oma toimipiste mistä on saanut passin uusia, mutta se oli koko kesän kiinni. No, sain ajan Tikkurilasta ja ei muuta kuin sinne. Tunnen Tikkurilan hyvin ja tiesin missä Poliisilaitos on.
Passikuvat oli valmiina laatikossa.
Aika oli tiistaina, tulin mökiltä sunnuntaina enkä silloin viitsinyt tehdä asian eteen mitään, ajattelin että ehdin maanantaina ottaa vanhan passin ja kuvat laukkuni.
Maanantain olin asioilla paikallisessa ostarissa ja tulin vasta iltapäivällä kotiin.
No niin,ajattelin että nyt laitan passin ja kuvat valmiiksi laukkuni huomista varten niinkuin tapani on.
Mutta kuinkas kävikään. Passi oli siinä laatikossa jossa sitä aina pidin ja siinä piti olla kuvatkin, mutta eipä ollut.
Alkoi vimattu kuvien etsintä, kävin läpi kaikki laatikot, papereitten välit,kukkarot,laukut, taskut, kassit......kuvia ei missään. En kertakaikkiaan voinut käsittää missä ne mahtoivat olla.
Ei muuta kuin uuteen passikuvaan tiistaiaamuna. Aikavaraus oli klo 11.50 ja mietin kuinka ehtisin ajoissa,
olin suunnitellut, että menisin sinne bussilla (ajoaika melkein tunti),olisin tietysti omallakin autolla voinut lähteä, mutta kun olin päättänyt että menen bussilla, niin yritän ainakin.
Ostarissa on Fotoliike, mutta en tiennyt mihin aikaan ovet avataan. Lähdin kotoa vähän vaille yhdeksän ja ajattelin, että olen heti valmiina kiinni ovenrivassa, mutta liike aukesi vasta kello 10.
Oli tunti aikaa. Vein autoni vähän kauemmaksi parkkiin ja loppuajan haahuilin ostarissa odotellen liikkeen avautumista.
Lopulta sain kuvat ja oli vielä puolitunia aikaa bussin lähtöön, aikataulu 10.35. Istuin kaikessa rauhassa ja pysäkillä ja räpläsin aikani kuluksi puhelinta, kun tulin katsoneeksi laukuun ja huomasin VANHA PASSI EI OLLUT MUKANA. Kelo oli 10.20 nyt tuli tosi kiire.Auto oli kaukana parkissa, ehtisinkö hakea passin kotoa ja ehtisinkö vielä bussiin. Kiirettä pitää, mutta yritän, mietin kauanko bussi ajaa meidän pysäkille 5 vai 10 minuuttia. Olin kotiparkissa 10.30, juoksin tukkaputkella kotiin ja sieppasin passin pöydältä ja pysäkille. Loppu hyvin, kaikki hyvin.....odotin busia 5 min, hyvin ehdin.
Ps.kuvia ei ole vieläkään löytynyt.
torstai 4. heinäkuuta 2013
Aikaa on kulunut....
Kun viimeksi olen tänne mitään kirjoitellut. Talvi on muuttunut kesäksi ja todella hienoksi, ei voisi parempaa toivoa.
Kevään harrastukset pitivät kiireisenä, oli paljon esiintymisiä ja vierailuja vanhainkodeissa ja joka viikko oli opeteltava uusia tansseja syksyksi.
Kaiken keskellä ehdimme tanssiporukan kanssa risteilylle ja toisen kerran olimme sisarusten kanssa Tallinnassa viettämässä veljeni syntynttäreitä, mukavia reissuja molemmat.
Kesäkuussa tuli käytyä myöskin Ilomantsissa serkkuni synttäreillä ja tapaamassa sukulaisia, ei niitä enää kovin paljon siellä olekkaan, pikkuserkkuja lähinnä, mutta nyt vanhemmiten ovat ruvenneet pitämään yhteyttä ja ihan kiva niin.
Kovasti on Ilomantsi siitä muuttunut, kun sieltä aikoinaan lähdimme.On tullut paljon uusia taloja ja teitä, oli kuitenkin jotain vanhaa jäänyt esim. Koulut, Paloasema, Elokuvateatteri ja Työväentalo jossa otimme ensimmäiset tanssiaskeleet ja näimme 50 luvun kuuluisat iskelmätähdet mm. Vieno Kekkosen ja Olavi Virran.....olin muuten silloin tanssimassa kun se romahdus tuli, muistan tapauksen oikein hyvin vieläkin.
Asuimme Kuntoutuslaitos /Hotelli Pääskynpesässä niinkuin olemme ennenkin tehneet. Hotelli on kauniilla paikalla järven rannalla ja huoneet ovat hyviä, tehty niin,että pyörätuolillakin voi liikkua.
Palvelu on hyvää, mutta ruokaa siellä ei hotellivieraat saa muuta kuin aamiaisen. Jos tulet myöhemmin illalla etkä ole muistanut syödä, niin ruokaa ei saa koko kylälästä muuta kuin S-Marketista.
Kaikki ne vähät ruokapaikat mitä siellä on ovat auki vain lounasaikaan tai ovat kesälomalla, niin kuin nyt meidän siellä ollessa. Kylä oli hiljainen päivällä ja "kuollut" illalla, ei hiirenhyppyä missään, ei näkynyt lapsia ei nuoria......missä kaikki oli? Matka oli kuitenkin onnistunut,oli kiva käydä siellä pitkästä aikaa ja tavata sukulaisia .
Nyt on mökkeily kausi parhaimmillaan joten huomenna sinne........kuva on mökiltä.
Oikein mukavaa ja aurinkoista kesää teille kaikille!
Kevään harrastukset pitivät kiireisenä, oli paljon esiintymisiä ja vierailuja vanhainkodeissa ja joka viikko oli opeteltava uusia tansseja syksyksi.
Kaiken keskellä ehdimme tanssiporukan kanssa risteilylle ja toisen kerran olimme sisarusten kanssa Tallinnassa viettämässä veljeni syntynttäreitä, mukavia reissuja molemmat.
Kesäkuussa tuli käytyä myöskin Ilomantsissa serkkuni synttäreillä ja tapaamassa sukulaisia, ei niitä enää kovin paljon siellä olekkaan, pikkuserkkuja lähinnä, mutta nyt vanhemmiten ovat ruvenneet pitämään yhteyttä ja ihan kiva niin.
Kovasti on Ilomantsi siitä muuttunut, kun sieltä aikoinaan lähdimme.On tullut paljon uusia taloja ja teitä, oli kuitenkin jotain vanhaa jäänyt esim. Koulut, Paloasema, Elokuvateatteri ja Työväentalo jossa otimme ensimmäiset tanssiaskeleet ja näimme 50 luvun kuuluisat iskelmätähdet mm. Vieno Kekkosen ja Olavi Virran.....olin muuten silloin tanssimassa kun se romahdus tuli, muistan tapauksen oikein hyvin vieläkin.
Asuimme Kuntoutuslaitos /Hotelli Pääskynpesässä niinkuin olemme ennenkin tehneet. Hotelli on kauniilla paikalla järven rannalla ja huoneet ovat hyviä, tehty niin,että pyörätuolillakin voi liikkua.
Palvelu on hyvää, mutta ruokaa siellä ei hotellivieraat saa muuta kuin aamiaisen. Jos tulet myöhemmin illalla etkä ole muistanut syödä, niin ruokaa ei saa koko kylälästä muuta kuin S-Marketista.
Kaikki ne vähät ruokapaikat mitä siellä on ovat auki vain lounasaikaan tai ovat kesälomalla, niin kuin nyt meidän siellä ollessa. Kylä oli hiljainen päivällä ja "kuollut" illalla, ei hiirenhyppyä missään, ei näkynyt lapsia ei nuoria......missä kaikki oli? Matka oli kuitenkin onnistunut,oli kiva käydä siellä pitkästä aikaa ja tavata sukulaisia .
Nyt on mökkeily kausi parhaimmillaan joten huomenna sinne........kuva on mökiltä.
Oikein mukavaa ja aurinkoista kesää teille kaikille!
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Juhlapuhe räpäten
Kun täytin pyöreitä vuosia, niin sain tälläisen puheen, sävel Mama Maria
Tänään täytän ? ja o mikäs tässä meikäläisen olla.
Toiset ne ukkojaan,kakaroita passaa, minä en moiseen aikaani hassaa.
Hondalla kaasutan Someron teitä, enkä tanssia ikinä heitä.
-Mamma Maria,Mamma Maria
Polvet vain välillä tekee tenää, enkä niistäkään välitä enää,
onhan keksitty helttauutetta eikä muustakaan suurempaa puutetta.
Mamma Maria,Mamma Maria
Juhlittu on jo monta päivää, eikä ole huolen häivää.
Nuoremmat ei pysy vauhdissa tässä, varsinkaan velimies "Ritari-Ässä."
Sandaalit jalkaan ja aurinkorantaan, voiskohan elämä parempaa antaa.
"Puheen" piti veljeni vaimoineen.......tykkäsin kovasti.
Tänään täytän ? ja o mikäs tässä meikäläisen olla.
Toiset ne ukkojaan,kakaroita passaa, minä en moiseen aikaani hassaa.
Hondalla kaasutan Someron teitä, enkä tanssia ikinä heitä.
-Mamma Maria,Mamma Maria
Polvet vain välillä tekee tenää, enkä niistäkään välitä enää,
onhan keksitty helttauutetta eikä muustakaan suurempaa puutetta.
Mamma Maria,Mamma Maria
Juhlittu on jo monta päivää, eikä ole huolen häivää.
Nuoremmat ei pysy vauhdissa tässä, varsinkaan velimies "Ritari-Ässä."
Sandaalit jalkaan ja aurinkorantaan, voiskohan elämä parempaa antaa.
"Puheen" piti veljeni vaimoineen.......tykkäsin kovasti.
torstai 14. helmikuuta 2013
Ystävyys on......
Nostamista ylös,
työntämistä eteenpäin,
kuuntelemista ja hiljaisuutta
olemista toista varten.
Ystävyys on korvaamatonta.
Hyvää Ystävänpäivää!
lauantai 2. helmikuuta 2013
Vuosi on vaihtunut...
Ja nyt eletään jo helmikuuta. Viime vuosi alkoi sairastumisella ja päättyi sairastumiseen, ei kuitenkaan mitään vakavaa.
Muutenkin on pitänyt pientä kiirettä, eikä ole ehtinyt tänne mitään kirjoitella ja toisaalta on tuntunut, että pää on aivan tyhjä eikä mitään jutun juurta ole.
Kevään harrastukset ovat jo alkaneet entisissä merkeissä ja yhtenä lisänä entisiin olen aloittanut rivitanssin.
Meidän Latinobicryhmästä on tullut tosi suosittu. Joulukuussa olimme esiintymässä monessa pikkujoulussa ja nyt tulee uutta keikkaa enempi kuin voimme vastaan ottaa.
Kaiken lisäksi teemme vapaaehtoistyötä käymällä kerran viikossa paikallisessa vanhainkodissa tansittamassa ja tanssimassa vanhusten kanssa.
Nämä päivätanssit ovat saaneet suuren suosion, alkuun vain muutama uskaltaui lattialle, mutta nyt sali on täynnä tanssijoita, myös vanahainkodin henkilökunta on mukana tanssimassa.
Olemme saaneet paljon kiitosta näistä tanssien järjestämisestä ja nyt siellä tanssitaan jo kahtena päivänä viikossa.
On ollut kiva seurata ja tanssia ihmisten kanssa jotka ovat huonojalkaisia ja rollaatorinkin kanssa tulleet tanssimaan ja kuinka he ovat piristyneet niin, että ovat uskaltautuneet lattialle. Vauhti ei ole kova, mutta pienikin liike kauniin musiikin tahdissa tekee hyvää ja mielen iloiseksi.
Näissä merkeissä toivotan kaikille lukijoilleni hyvää alkanutta vuoden jatkoa!
Muutenkin on pitänyt pientä kiirettä, eikä ole ehtinyt tänne mitään kirjoitella ja toisaalta on tuntunut, että pää on aivan tyhjä eikä mitään jutun juurta ole.
Kevään harrastukset ovat jo alkaneet entisissä merkeissä ja yhtenä lisänä entisiin olen aloittanut rivitanssin.
Meidän Latinobicryhmästä on tullut tosi suosittu. Joulukuussa olimme esiintymässä monessa pikkujoulussa ja nyt tulee uutta keikkaa enempi kuin voimme vastaan ottaa.
Kaiken lisäksi teemme vapaaehtoistyötä käymällä kerran viikossa paikallisessa vanhainkodissa tansittamassa ja tanssimassa vanhusten kanssa.
Nämä päivätanssit ovat saaneet suuren suosion, alkuun vain muutama uskaltaui lattialle, mutta nyt sali on täynnä tanssijoita, myös vanahainkodin henkilökunta on mukana tanssimassa.
Olemme saaneet paljon kiitosta näistä tanssien järjestämisestä ja nyt siellä tanssitaan jo kahtena päivänä viikossa.
On ollut kiva seurata ja tanssia ihmisten kanssa jotka ovat huonojalkaisia ja rollaatorinkin kanssa tulleet tanssimaan ja kuinka he ovat piristyneet niin, että ovat uskaltautuneet lattialle. Vauhti ei ole kova, mutta pienikin liike kauniin musiikin tahdissa tekee hyvää ja mielen iloiseksi.
Näissä merkeissä toivotan kaikille lukijoilleni hyvää alkanutta vuoden jatkoa!
perjantai 12. lokakuuta 2012
Kuulumisia
Kun minusta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään, niin ajattelin, kertoa, että olen vielä hengissä.
Syksy on jo pitkällä ja kohta saa odotella lunta. Aika on mennyt osittain harrastusten parissa ja jalkaani sairastellessa. Vaiva josta kerroin joku aika sitten paheni kaiken aikaa, ei ole auttaneet lääkärit eikä mitkään lääkkeet, kipu vain on pahentunut enkä ole päässyt kävelemään kunnolla. Pienikin matka on ollu tuskien taival, tanssimista se ei ole kuitenkaan haitannut, ihme kyllä, se onkin ollut ainoa keino päästä liikkumaan kuin myös auto.
Nyt kuitenkin elän suuressa toivossa, että saan avun vaivaani. Olen aikoinaan käynyt hierojalla joka on saanut selkäni ja issiakseni kuntoon joten tilasin ajan häneltä. Hän tekee monenlaista hierontaa kuten lihastriggerit, hermoratahieronta,urheiluhieronta,vyöhyketerapia ja nikama- ja nivelkäsittelyt.
Olen käynyt siellä kaksi kertaa ja olo on jo huomattavasti parempi, kaikki kiristävät lihakset polven ympäriltä ovat lauenneet ja polvi alkaa taipua normaalisti. Ja hoito jatkuu edelleen, nämä kaksi päivää oli kuulemma vasta alku verytteelyä niin kuin hän asian ilmaisi. Sitä vain olen manannut miksi en mennyt jo aikaisemmin, mutta kun on se "yksi pää kesät talvet"........ei vain tullut mieleen.
Ei pitäisi valittaa, monella ihmisellä on asiat huonommin.......no, en suuremmin valitakkaan, mutta on se vähän masentanut. Nyt olen kuitenkin toiveikas.
Oikein hyvää syksyn jatkoa teille kaikille, voikaa hyvin!
Syksy on jo pitkällä ja kohta saa odotella lunta. Aika on mennyt osittain harrastusten parissa ja jalkaani sairastellessa. Vaiva josta kerroin joku aika sitten paheni kaiken aikaa, ei ole auttaneet lääkärit eikä mitkään lääkkeet, kipu vain on pahentunut enkä ole päässyt kävelemään kunnolla. Pienikin matka on ollu tuskien taival, tanssimista se ei ole kuitenkaan haitannut, ihme kyllä, se onkin ollut ainoa keino päästä liikkumaan kuin myös auto.
Nyt kuitenkin elän suuressa toivossa, että saan avun vaivaani. Olen aikoinaan käynyt hierojalla joka on saanut selkäni ja issiakseni kuntoon joten tilasin ajan häneltä. Hän tekee monenlaista hierontaa kuten lihastriggerit, hermoratahieronta,urheiluhieronta,vyöhyketerapia ja nikama- ja nivelkäsittelyt.
Olen käynyt siellä kaksi kertaa ja olo on jo huomattavasti parempi, kaikki kiristävät lihakset polven ympäriltä ovat lauenneet ja polvi alkaa taipua normaalisti. Ja hoito jatkuu edelleen, nämä kaksi päivää oli kuulemma vasta alku verytteelyä niin kuin hän asian ilmaisi. Sitä vain olen manannut miksi en mennyt jo aikaisemmin, mutta kun on se "yksi pää kesät talvet"........ei vain tullut mieleen.
Ei pitäisi valittaa, monella ihmisellä on asiat huonommin.......no, en suuremmin valitakkaan, mutta on se vähän masentanut. Nyt olen kuitenkin toiveikas.
Oikein hyvää syksyn jatkoa teille kaikille, voikaa hyvin!
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Orvokin haaste
Vastaan orvokin haasteeseen.
Minulla ei ole muuta vanhaa kuin minä itse.D
Haastan Anna y:n, Myrskynmerkin ja Ripsiksen
Minulla ei ole muuta vanhaa kuin minä itse.D
Haastan Anna y:n, Myrskynmerkin ja Ripsiksen
lauantai 1. syyskuuta 2012
Olen kuin kärpäspaperi
Olen jo joskus aikaisemmin kertonut, että olen eronnut -84. Sinkkuna olessani olen jonkin verran seurustellut ja joskus ajatellut, että löytäisin kenties miehen jonka kanssa voisin elää vaikka lopun elämäni. Eipä ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt ja nyt en enää etsikkään.
Jostakin syystä olen aina törmännyt toinen toistaan kummepiin miehiin, siinä suhteessa olen ollut kuin kärpäspaperi. Kerron tässä muutamista tapauksisa.
Ensin tapasin oikean naisten miehen eräässä tanssiravintolassa, hän oli aivan loistava tanssimaan ja sekös hurmasi meikäläisen. Mies oli muutenkin mukava, hyvännäköinen ja hyvä käytöksinen. Hänellä oli tapana saalistaa uusia "kasvoja" ja päästä kenties asumaan naisen luo.
Mies oli työtön ja vietti aikaansa tansseissa ja kun pääsin töistä, niin tuli juoksujalkaa minua vastaan, että pääsi yöksi.
Mies oli kova valehtelemaan ja uskoi omat valheensakin. Se hyvä puoli hänessä oli, ettei ollut siipeilijä vaikka työtön olikin. Aina kun oli rahaa, niin ajeltiin taksilla eikä ruusuja puuttunut pöydältäni.
Hän kertoi, että hänellä oli kyllä asunto, mutta ei kuitenkaan viihtynyt siellä. Niinpä huomasin, että hän alkoi tuomaan vähitellen tavaroitaan luokseni, ensin vähän, mutta sitten aina vain lisää.
Kerroin hänelle etten halua muuttaa hänen kanssaan yhteen enkä muutenkaan enää seurustella, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Mietin kuumeisesti, että miten saisin hänet ulos, avaimia ei hänellä ollut.
Mutta kuinka ollakkaan, hän kertoi lähtevänsä käymään äitinsä luona Pohj.Suomessa ja viipyvän muutaman päivän.
Silloin minulla välähti. Otin kaikki hänen tavaransa ja sulloin kasseihin ja soitin exälleni ja kysyin saisinko kyydin rautatieasemalle.......kyyti tuli ja kassit autoon.
Siihen aikaan oli vielä asemalla avosäilytys, jätin kassit sinne, maksoin säilytyksen, otin kuitin ja kellon antaakseni ne hänelle henk.kohtaisesti.
Muutaman päivän kuluttua mies tuli suoraan junasta työpaikalleni. Annoin kellon ja kuitin ja sanoin, että tavarasi on aseman säilytyksessä hae sieltä. Se romanssi loppui siihen......onneksi.
Jostakin syystä olen aina törmännyt toinen toistaan kummepiin miehiin, siinä suhteessa olen ollut kuin kärpäspaperi. Kerron tässä muutamista tapauksisa.
Ensin tapasin oikean naisten miehen eräässä tanssiravintolassa, hän oli aivan loistava tanssimaan ja sekös hurmasi meikäläisen. Mies oli muutenkin mukava, hyvännäköinen ja hyvä käytöksinen. Hänellä oli tapana saalistaa uusia "kasvoja" ja päästä kenties asumaan naisen luo.
Mies oli työtön ja vietti aikaansa tansseissa ja kun pääsin töistä, niin tuli juoksujalkaa minua vastaan, että pääsi yöksi.
Mies oli kova valehtelemaan ja uskoi omat valheensakin. Se hyvä puoli hänessä oli, ettei ollut siipeilijä vaikka työtön olikin. Aina kun oli rahaa, niin ajeltiin taksilla eikä ruusuja puuttunut pöydältäni.
Hän kertoi, että hänellä oli kyllä asunto, mutta ei kuitenkaan viihtynyt siellä. Niinpä huomasin, että hän alkoi tuomaan vähitellen tavaroitaan luokseni, ensin vähän, mutta sitten aina vain lisää.
Kerroin hänelle etten halua muuttaa hänen kanssaan yhteen enkä muutenkaan enää seurustella, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Mietin kuumeisesti, että miten saisin hänet ulos, avaimia ei hänellä ollut.
Mutta kuinka ollakkaan, hän kertoi lähtevänsä käymään äitinsä luona Pohj.Suomessa ja viipyvän muutaman päivän.
Silloin minulla välähti. Otin kaikki hänen tavaransa ja sulloin kasseihin ja soitin exälleni ja kysyin saisinko kyydin rautatieasemalle.......kyyti tuli ja kassit autoon.
Siihen aikaan oli vielä asemalla avosäilytys, jätin kassit sinne, maksoin säilytyksen, otin kuitin ja kellon antaakseni ne hänelle henk.kohtaisesti.
Muutaman päivän kuluttua mies tuli suoraan junasta työpaikalleni. Annoin kellon ja kuitin ja sanoin, että tavarasi on aseman säilytyksessä hae sieltä. Se romanssi loppui siihen......onneksi.
torstai 23. elokuuta 2012
On se niin vaikeeta.....
Saada muutama tai useampikin kilo pois pika pikaa, niin että edes jotain vaatteita mahtuis päälle. Kesän aikana on tullut muutama kilo painoa lisää, kun en ole päässyt yhtään liikkumaan kipeän jalkani takia ja kuitenkin tulee syötyä suht. normaalisti.
Kesäkuun alussa oli häät ja ajattelin ostaa uuden kesäleningin, mutta eipä löytynyt mitään sopivaa joten ajattelin mennä entisellä kotelomekollani. Onneksi sovitin sitä pari viikkoa ennen juhlia, mekko meni päälle mutta oli hiukan kireä ahterin seutuvilta.......joten laihduttamaan. Kun olin oikein tiukalla dietillä, niin mekko mahtui päälle, mutta sitten tuli toinen ongelma kuinka saada pitkä vetoketju kiinni selästä. Sain vetskarin vedettyä hartioille saakka, mutta siitä eteenpäin en millään konstilla ylemmäs. No, hätä keinot keksii ja niinpä soitin naapurin ovikelloa ja pyysin apua ongelmaan......onnistui.
Kesä kului ja kipu jalassa paheni joten piti lähteä lääkäriin. Ensin rukoilin terveysasemaa josko sinne pääsisin, ottivat armollisesti vastaan päivystykseen. Ynseä nuori naislääkäri otti vastaan. Kerroin vaivani ja hän tutkimaan, mitään ei löytynyt, kokeili lihaksia ja totesi, että minulla on niin huonot lihakset polven seudulla joten kivut johtuivat siitä. Alkoi sitten koipiaan oikomaan ja näyttämään jumppaliikkeitä.
Seuraavaksi tilasin ajan oikealta lääkäriltä (yksityiseltä) ja sain viikon kuluttua ajan. Kun kipu oli polvessa, niin ajattelin, että menen sinne polvipituisissa shortseissa ettei tarvitse riisuutua. Mutta,mutta eihän ne saamarin shortsit (farkut) menneet jalkaan.Vatsan kohdalta jäi ainakin 5 cm auki eikä nappikaan mennyt kiinni ja ei muuta kuin laihduttamaan. Viikko oli aikaa, joka päivä kokeilin mikä on tilanne ja kuinka ollakkaan.......onnistuin.
Sen verran vielä jalasta, että polvitaipeessa oli vettä, joten sain piikin polveen ja lääkkeet.
Voikaa hyvin!
Kesäkuun alussa oli häät ja ajattelin ostaa uuden kesäleningin, mutta eipä löytynyt mitään sopivaa joten ajattelin mennä entisellä kotelomekollani. Onneksi sovitin sitä pari viikkoa ennen juhlia, mekko meni päälle mutta oli hiukan kireä ahterin seutuvilta.......joten laihduttamaan. Kun olin oikein tiukalla dietillä, niin mekko mahtui päälle, mutta sitten tuli toinen ongelma kuinka saada pitkä vetoketju kiinni selästä. Sain vetskarin vedettyä hartioille saakka, mutta siitä eteenpäin en millään konstilla ylemmäs. No, hätä keinot keksii ja niinpä soitin naapurin ovikelloa ja pyysin apua ongelmaan......onnistui.
Kesä kului ja kipu jalassa paheni joten piti lähteä lääkäriin. Ensin rukoilin terveysasemaa josko sinne pääsisin, ottivat armollisesti vastaan päivystykseen. Ynseä nuori naislääkäri otti vastaan. Kerroin vaivani ja hän tutkimaan, mitään ei löytynyt, kokeili lihaksia ja totesi, että minulla on niin huonot lihakset polven seudulla joten kivut johtuivat siitä. Alkoi sitten koipiaan oikomaan ja näyttämään jumppaliikkeitä.
Seuraavaksi tilasin ajan oikealta lääkäriltä (yksityiseltä) ja sain viikon kuluttua ajan. Kun kipu oli polvessa, niin ajattelin, että menen sinne polvipituisissa shortseissa ettei tarvitse riisuutua. Mutta,mutta eihän ne saamarin shortsit (farkut) menneet jalkaan.Vatsan kohdalta jäi ainakin 5 cm auki eikä nappikaan mennyt kiinni ja ei muuta kuin laihduttamaan. Viikko oli aikaa, joka päivä kokeilin mikä on tilanne ja kuinka ollakkaan.......onnistuin.
Sen verran vielä jalasta, että polvitaipeessa oli vettä, joten sain piikin polveen ja lääkkeet.
Voikaa hyvin!
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Kesän kuulumisia
On vierähtänyt lähes kaksi kuukautta, kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. On ollut tunne, että päässä ei ole kerrassaan mitään mistä voisi kertoa. Olen katsellut teidän hienoja kuvia ja juttuja blogeissanne ja lukenut niitä ja joitakin vähän kommannutkin.
Kesä alkaa hiipua pikkuhiljaa syksyksi, jos tätä nyt voi kesäksi sanoa muuta kuin "Suomen kesä on kylmä ja vähä luminen." Ei ole montakaan hellepäivää ollut ja jos on, niin kohta on ollut kova ukonilma. Mutta ei valiteta, kaikki on otettava mitä ylhäältä annetaan.
Mökillä olemme olleet suurella porukalla 6 aikuista,kaksi lasta ja kaksi koiraa ja kivaa on ollut. Pikkutytöt ovat kilttejä ja mukavia, tykkäävät olla metsässä ja uimassa kuin myös veneessä. Toisen kanssa olemme sydänystäviä (6v) ja toinen 3v ilmoitti, että me ollaan kaveleita (kavereita), ei tuo ärrä vielä oikein taipunut.
Mustikka metsässäkin olen käynyt, saalis oli 2 litr.mustikoita ja kipeä selkä mitä nyt olen tässä potenut.
Nyt odottelen,että pääsen sienimetsään.
Tämä kesä on ollut hiljaiseloa, kaikki kesämenot on jäänyt käymättä, niin lavatanssit kuin kesäteatterit, mutta paljon on tullut luettua ja kuten aina, niin hyvää kirjaahan ei voita mikään. Tässäpä nämä minun kuulumiseni olivat, niin kuin huomaatte ei paljon mitään. Onkohan minusta tulossa erakko....hih.
Teille kaikille toivotan oikein hyvää kesän jatkoa ja aurinkoisia päiviä!
Kesä alkaa hiipua pikkuhiljaa syksyksi, jos tätä nyt voi kesäksi sanoa muuta kuin "Suomen kesä on kylmä ja vähä luminen." Ei ole montakaan hellepäivää ollut ja jos on, niin kohta on ollut kova ukonilma. Mutta ei valiteta, kaikki on otettava mitä ylhäältä annetaan.
Mökillä olemme olleet suurella porukalla 6 aikuista,kaksi lasta ja kaksi koiraa ja kivaa on ollut. Pikkutytöt ovat kilttejä ja mukavia, tykkäävät olla metsässä ja uimassa kuin myös veneessä. Toisen kanssa olemme sydänystäviä (6v) ja toinen 3v ilmoitti, että me ollaan kaveleita (kavereita), ei tuo ärrä vielä oikein taipunut.
Mustikka metsässäkin olen käynyt, saalis oli 2 litr.mustikoita ja kipeä selkä mitä nyt olen tässä potenut.
Nyt odottelen,että pääsen sienimetsään.
Tämä kesä on ollut hiljaiseloa, kaikki kesämenot on jäänyt käymättä, niin lavatanssit kuin kesäteatterit, mutta paljon on tullut luettua ja kuten aina, niin hyvää kirjaahan ei voita mikään. Tässäpä nämä minun kuulumiseni olivat, niin kuin huomaatte ei paljon mitään. Onkohan minusta tulossa erakko....hih.
Teille kaikille toivotan oikein hyvää kesän jatkoa ja aurinkoisia päiviä!
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
marizan toivottaa....
välttää suurta rasitusta, stressiä ja suuria tunnekuohuja. Näissä merkeissä toivotan kaikille kasalaisille
kuin myös kaikille lukijoilleni oikein hyvää juhannusta! marizan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)