Väärässa rytmissä......

Sydämeni ei halua kulkea minun kanssani samaa rytmiä, vaan haluaa aina vain mennä omia teitään.
Viikko sitten tehtiin sydämen rytmin siirto ensimmäisen kerran, mutta kun menin viikon kuluttua kontrolliin, niin johan oli taas muuttanut rytimiä omaan tahtiinsa. Pulssikin hyppeli korkeella ja kovaa ja sitten taas putosi alas. Nyt sitten siirrettiin rytmit taas oikealle kohdalle, saa nähdä joko nyt onnistui. Yritän hiippailla hiljaa ja kehoittelen pysymään paikallaan, kun olisi niin mukava kulkea samaa tahtia sydän ja minä.
Elämä on.....

Uusi tanssi

 

Tässä uusi tanssi jota nyt opettelemme latinobic tunneilla. Askeleet  ja kuviot näyttävät hiukan vaikeilta, mutta eivät kuitenkaan sitä ole.Musiikki on kivaa ja vie mennessään, tämäkin on rivitanssi jota on kiva tanssia.
Rivitanssi on tosi hyvää ja kivaa liikuntaa, se ei katso ikää, näköä eikä kokoa, kaikki vaan mukaan. Suosittelen.

Matkan jälkeistä elämää

Kuten olen aikaisemmin kertonut, niin palasin viimeiseltä etelän matkaltani tammikuun puolen välin paikkeilla.
Kävellessäni siellä ajattelin monta kertaa, että olenkohan täällä nyt viimeistä kertaa, mäkiset kadut ja monet portaat ottivat voimille.
Minulla oli vähän yskää sinne mennessä, joka lisääntyi ja paheni kaiken aikaa, en ollut kuitenkan flunsassa. Yskä jatkui ja paheni kotona ja lopulta oli mentävä lääkäriin. Jotkut teistä jo tietävätkin, että jouduin kaikenlaisiin kokeisiin mm. keuhkot ja sydän tutkittiin.

Siitähän se "rumba" sitten alkoikin. Keuhkot olivat sillä kertaa puhtaat, mutta sydämestä löytyi rytmihäiriöt ja eteiskammio värinää ja sydänfilmiä ottettaessa se pompotteli oikein kunnolla. Hoidot aloitettiin heti, sain oikein hevoskuurin lääkkeitä yskään ja sydäntäkin lääkittiin.
Kaikki tämä oli melkoinen shokki minulle, minulle joka olin ollut aina terve eikä mitään vakituisia lääkkeitä ollut.

Nyt alkoi joka viikkoinen labrassa juokseminen ja verikokeitten ottaminen. Kunto meni huonoksi, väsytti aina vaan. Sen verran sinnittelin, että kävin vielä tanssiharrastuksissani vaikka koville ottikin.
En jaksanut kävellä kuin lyhyitä matkoja ja sittenkin piti levätä monta kertaa, henkeä ahdisti  aina vain enemmän ja enemmän.
Viikko sitten sunnuntaina olin kolmen tunnin tanssikurssilla, se meni hyvin vaikka vähän henkeä ahdisti.
Maanantaina menin taas labraan ja sitten terveyskeskukseen kysymään mistä mahtoi hengen ahdistus johtua.

Pääsin aika pian hoitajan juttusille ja kun kerroin vaivani, niin minut vietiin saman tien sydänfilmiin, lääkäri tuli välittömästi, tutki kuvat ja sanoi hoitajalle TILAA KIIREELLINEN KULJETUS PEIJAKSEN SAIRAALAAN!!!! Ja niin sitä sitten mentiin "tukka putkella" sairaalaan. Jestas sentään, eihän minun pitänyt sairaalaan mennä, vaan kerhoon , kauppaan ja sitten kotiin ja jatkaa elämää entiseen malliin rytmihäiriöistä sen enempää välittämättä.......olihan minulle lääkkeet annetteu.

Niin vietin kuluneen viikon Peijaksen hyvässä hoidossa......diaknoosi oli sydämen vajaa toiminta.

Tähän voi vain laulun sanoin todeta "niin pieni ihmissydän on".......

Erikoinen tapaus

Muutamia vuosia sitten eräänä sunnuntaina soi puhelin. Miesääni esitteli itsenä, kertoi nimensä ja kysyi onko nimi tuttu.....ei ollut. Hän kertoi siivonneensa laatikoita ja löytänyt puhelin numeroni ja päätti soittaa.
Kysyin, että olimmeko kentie tavanneet jossain, käykö hän esim. tanssimassa. Mies kertoi, että hän ei tanssi, mutta ei liioin kertonut missä olsi minut kenties nähnyt tai mistä oli saanut numeroni. Sen kuitenkin tiesin, että en ollut itse numeroa antanut. Minulla ei ole tapana jaella puh.numeroitani ympäriinsä.

Mies oli fuksun oloinen ja juttelimme niitä näitä, mutta siinä sivussa kyseli minulta kaikenlaisia asioita, vähitellen kävi ilmi, että hän tiesi minusta ja elämän tilanteestani aika paljon, vaikka en ollut kertonut itsestäni oikein mittän. Hän kertoi myöskin itsestään, elämästään, työstään ja harrastuksistaan. Hän tiesi missä asuin vaikka en ollut sitä  kertonut, hän asui muutaman kilometrin päässä kodistani.

Kun puhelu eteni, niin aloin miettiä kuka ystävistäni olisi ollut asialla, kertonut minusta ja antanut puh.numeroni.......kukaan ei tunnustanut, enkä tänäkään päivänä sitä tiedä.
Puhuimme tunnin verran ja seuraavana päivänä taas tunnin. Muutamien soittojen jälkeen hän ehdotti tapaamista. Olin sen verran utelias, että suostuin tapaamiseen, mutta päivällä. Kyselin treffi paikkaa jolloin hän sanoi, että tavataan sinun auton luona, sinullahan on Honda. Auton luona, mistä hän tiesi parkkipaikkani!!! Parkkipaikkani ei ole talon pihassa missä asun , vaan kauenpana ja sitä on vaikea löytää, jos ei sitä tiedä, näkyvällä paikalla kumminkin.

Vähän levottomana menin treffeille ja olin varautunut lähtemään karkuun, enhän tiennyt minkälainen mies odottaisi autoni vieressä, se, että hän tiesi parkkipaikkani alkoi minua vähän hirvittää.
Autoni vieressä seisoi tumma komea mies joka vaikutti ihan normaalilta tavallisesta mieheltä.
Teimme pienen kävelylenkin ja juttelimme, yritin edelleenkin saada selvää mistä oli saanut numeroni, mutta ei suostunut kertomaan.

Tapasimme muutaman kerran, mutta ei siitä mitään suurta romanssia tullut. Olemme kuitenkin ystäviä edelleenkin ja soittelemme joskus.

Pieni matkakertomus.......

Reilu kuukausi on kulunut siitä, kun tulin neljä viikkoa kestäneeltä Tenerifan matkaltani. Ensimmäistä kertaa olin ns. omatoimi matkalla, vuokrasin välittäjän kautta asunnon ja ostin lennot. Kuukauden vuokra oli 580 e +100 euroa välityspalkkio, lennot n. 500 euroa, eli olin neljä viikoa kahden viikon hinnalla, ei paha. 
Lento meni hyvin ja koneessa oli niin paljon tilaa, että saimme valita itse paikan ja istua mukavammin.
Perillä oli kaksi suomalaista naista vastassa suurella autolla johon me toisen matkalaisen kanssa menimme.

Asunto oli iso hyvin kalustettu kaksio hyvällä paikalla ja hyvin varustettu, uudet astiat, liinavaatteet, uusi hella/uuni ja kylpyhuoneessa iso pesukone joten passasi siellä asustella. Ainoa miinus oli suuri valkoinen päällyslakana johon meinasi joka yö hirttäytyä ( siellä ei ole pussilakanoita), mutta sekin asia järjestyi, kun lähetin viestin ystävälleni joka tuli viikon päästä ja pyysin tuomaan pussilakanan.

Oli taas mukava tulla kivaan tuttuun paikkaan, ilma oli lämmin ja aurinkoa riitti neljäksi viikoksi, kertaakaan ei satanut. Viikon kuluttua tuli ystäväni kahdeksi viikoksi  ja viimeiselle viikolle tulivat sisareni(6) joten olin vain yhden viikon yksin.

Ystäväni kanssa vietimme paljon aikaa yhdessä ( asuimme eri paikassa), päivällä käveltiin paljon ja illat kierreltiin tanssi ja laulupaikoissa. Vaikka siellä oli paljon ihmisiä liikkeellä, niin menopaikat olivat lähes tyhjät erästä hyvää laulupaikka lukuun ottamatta, se oli aina täynnä. Kolme miestä soitti kitaraa ja lauloi, paikka oli niin paikallisten kuin turistienkin suuressa suosiossa. Joulun aikaan siellä oli aivan hulvaton meno, kun paikallinen kaveri tuli haitarin kanssa soittamaan ja laulamaan, muutenkin siellä paikalliset ihmiset tykkäsivät laulaa, vaikka eivät varsinaisia esiintyjiä olleetkaan.

Kaksi viikkoa meni nopeasti ja ystäväni lähti, mutta sisareni tulivat. Heidän kanssaan vuokrasimme auton ja kävimme Teidellä sekä ajelimme tosi kapeita vuoristoteitä, juuri ja juuri mahtui kaksi autoa tielle, onneksi ei tullut yhtään bussia vastaan. 

Siellä vietettiin myöskin synttäreitäni, juhlat alkoivat luonani mansikkakakulla ja kuohuviinillä jonka jälkeen siiryimme kivaan ravintolaan syömään. Olin varannut sieltä pöydän ja kun kerroin,että meillä on pieni juhla, niin saimme kabinetin ja kauniisti katetun pöydän missä olimme aivan omalla porukalla. Siellä vierähti mukavasti kolme tuntia ja sitten jatkoille tanssimaan.

Niin meni neljä viikkoa mukavasti..........kaipuu jäi.

Lukijoilleni tiedoksi......

Olen huomannut, että teistä moni on käynyt kurkkaamassa josko uutta tekstiä olisi ilmaantunut. 
Nyt on kuitenkin niin, että matkani jälkeen olen sairastellut ja voimat ovat olleet niin vähissä, että en ole 
jaksanut mitään kirjoittaa.  Kerron matkastani sitten, kun tämä tauti tästä hellittää ja voimat palautuvat, nyt on aika mennyt labrassa ja lääkärissä juoksemiseen. 

Mukavaa talvista viikkoa!

Ja taas mennään...........

Taas on tullut aika pakata laukku ja lentää kohti etelän aurinkoa.
Suuntana on edelleenkin Tenerifa, kuinkas muuten. Olen vuokrannut sieltä asunnon neljäksi viikoksi, joten palailen sieltä ensi vuoden puolella. Nyt täytyy lähteä yksin, kun en saanut orvokista seuraa. En kuitenkaan ole siellä kaiken aikaa yksin, koska ystäväni saapuu sinne viikon kuluttua ja olemme kaksi viikkoa yhdessä. Viimeiselle viikolle tulevat sisareni ja sitten on tarkoitus juhlia synttäreitäni.

Toivotan kaikille lukijoilleni Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua !
sekä
Onnellista Uutta Vuotta 2012 !