Kesäkiireitä

Kevät on mennyt ja kesä jo pitkällä, enkä ole ehtinyt enkä jaksanut tänne mitään kirjoitella enkä paljon lukeakaan.
On ollut huoli ystäväni (vanhan) terveydestä ja alkavasta dementiasta, tyttärien kanssa olemme pitäneet yhteyttä ja olen heille viestitellyt aina tarpeen tullen tilanteesta, koska hän pitää enempi yhteyttä minuun kuin omiin lapsiinsa. Nyt ovat tyttäret ajantasalla isänsä voinnista ja kaikki on suht. hyvin. 

On ollut tyttäreni muutto viereiseen kaupunkiin ja siinä on ollut taas työtä kerrakseen, on pitänyt hankkia uusia huonekaluja, kun entiset ovat liian suuria. On kierretty huonekaluliikkeet ja kirpputorit ja aina on jotain löytynyt, rahaakin on saanut mukavasti kulumaan ja kun hänellä ei ole autoa, niin minä olen joutunut hoitamaan kuljetukset.

Mökilläkin olemme ehtineet välillä  piipahtamaan ja nyt olin kerhon kanssa parinpäivän reissulla Imatralla ja Lappeenrannassa. Puumalassa meidät vietiin tunnin risteilylle Saimaalle, sää ei vain oikein suosinut risteilyä, kun sataa tihuutteli kaiken aikaa.Kävimme myöskin Lemillä syömässä kuuluisaa särää, olin kyllä kuullut puhuttävän särästä, mutta en tiennyt mitä se oli, ei ollut moni muukaan siitä tietoinen joten se oli yllätys lähes kaikille. Hyvää oli särä ja sitä oli riittävästi.

Näissä merkeissä on kevät ja alkukesä mennyt ja kohta on juhannus. 
Huomenna lähden taas mökille hyttysten ja paarmojen suureksi riemuksi.

Mukavaa, aurinkoista kesää toivottelen teille kaikille!

Kuva mökkilaiturista.

Vanhuus ei tule yksin.......

Se tulee kuuden kumppanin kanssa, sanotaan.

Tämän olen tämän talven ja kevään kuluessa huomannut vanhasta (iältään vanhasta) ystävästäni, vaikka sairauksia ei ole paljon eikä vakavia, niin kunto on huonontunut aivan silmissä.
Hän asuu suuressa omakotitalossa yksin, talvella lumityöt kävi kovasti voimille ja nyt kesällä olisi pidettävä piha ja nurmikko kunnossa, mutta kun voimat ovat kovasti vähissä, ei oikein jaksaisi enää.
Mutta talosta ei voi luopua, kun on itse rakentanut  ja tunnearvo on suuri.

Nyt hän on saanut sellaisi lääkkeitä jotka huippaavat ja pyöryttävät ja sen seurauksena hän on kaatunut naamalleen monta kertaa, niin että naama on ollut verillä ja ruhjeilla.
Kaikesta täsätä pyörtyilystä huolimatta hän kiipeilee tikkailla ja vaihtaa kesäverhoja ikkunoihin, verhot on vaihdettava, vaikka kuinka pyöryttäisi.
Keittiön verhoja vaihdettaessa olisi pitänyt kiivetä pöydälle, sain sen estettyä, kun soitti minulle ja minä hälyytin tyttären apuun, joka vaihtoi sitten verhot ja vannotti, että ei kiipeilisi tikkaile.

Mutta kuinkas kävikään, kun on jäärä niin on jäärä eikä usko mitään.
Eilen hän päätti vaihtaa verhot toiseen ikkunaan ja kiipesi tikkaille ottamaan verhoja yläkaapista, ennenkuin verhot olivat kädessä hän tuli selkä edellä lattialle ja löi päänsä terävään kaapin kulmaan, päässä suuri kuhmu.  Onneksi hän oli tajuissaan ja soitti minulle ja satuin olemaan kotona......minä taas tukka putkella sinne ja katsomaan kuinka kävi ja tarvitaanko lääkäriä.
Oli onni onnettomuudessa, että pääsi pelkällä säikähdyksellä, taas kerran.
No, vaihdoin verhot ja samalla seurasin tilannetta, siinähän se sunnuntai-ilta sitten menikin.
Jännityksellä odotan, mitähän seuraavaksi........miksi avun pyytäminen on niin vaikeeta kuin myös antaminen.

Uusi tanssi - Kizomba

Tässä on uusi tanssi, mitä menen opettelemaan seuraavaksi.
"Kurssi" on toukokuussa, kylläkin vain tutustumista varten pari tuntia, tanssi näyttää kivan letkeältä, ote on kuitenkin aika intiimi.....pitäisiköhän olla oma pari.

Maassa maan tavalla..........

Oletko miettinyt seuraavaa,
> >
> >
> >
> > Jos ylität pohjoiskorean rajan laittomasti saat 12 vuotta linnaa
> >
> >
> > Jos ylität iranin rajan laittomasti vangitaan sinut epämääräiseksi
> > ajaksi
> >
> > Jos ylität afganistanin rajan laittomasti sinut ammutaan
> >
> > Jos ylität saudiarabian rajan laittomasti joudut vankilaan
> >
> > Jos ylität kiinan rajan laittomasti on epävarmaa kuuleeko
> > kukaan koskaan sinusta sen jälkeen
> >
> > Jos ylität Venezuelan rajan laittomasti sinut leimataan vakoojaksi
> > ja sinun
> > tulevaisuutesi on paha
> >
> >
> >
> > Jos ylität kuban rajan laittomasti sinusta tulee poliittinen vanki ja
> > poistetaan sieltä
> >
> > Jos tulet suomeen laitomasti niin sinä saat
> > työn ajokortin,
> > sairasvakuutuksen, sosiaaliavun,
> > ruokakuponkeja, luottokortit,
> > asunnon,
> > ilmaisen opetuksen omalla kielelläsi, ilmaisen terveydenhuollon,
> > Hallituksen informaation luonnollisesti omalla kielelläsi
> >
> > Sinulla on oikeus kantaa maasi lippua mielenosoituksissa jossa tuot
> > ilmi
> > että sähän et sit oo suomalainen
> > ja oikea Suomi uhkaa SINUN kulttuuriasi

Seniorit ja kerhot

 Luin juuri Milenan liikuttavan jutun yksinäisistä ihmisistä. 
Olen sitä samaa itsekkin ajatellut, kuinka paljon on yksinäisiä vanhoja  ja sairaita ihmisiä yksin kotona ilman omaisia, sukulaisia ja ystäviä, niitä on omassakin ystäväpiirissäni.
Päivät ovat samanlaisia, ei tapahdu mitään, kukaan ei tule käymään eikä kukaan soita, ainoa kohokohta saattaa olla kaupassa ja apteekissa käynti ja siellä ihmisten kanssa muutaman sanan vaihtaminen.   

Näinhän ei tarvitsis olla, joka puolella Suomea toimii lukuisia eläkeläiskerhoja ja seuroja joihin voisi mennä, siellä tapaisi paljon mukavia ihmisiä, voisi kahvitella, rupatella kuulumisia ja osallistua kerhon toimintaan jokainen kykyjensä mukaan.

Kun itse jäin eläkkeelle jäin miettimään, että mitäs nyt, mitä tekisin kaiket päivät kun ei muuta ole kuin aikaa. Eräs ystäväni sai minut houkuteltua eläkeläisten kerhoon ja olen ollut tosi tyytyväinen että lähdin mukaan.Vaikka en ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi ja olen aina viihtynyt hyvin yksin, niin tämä kerhotoiminta on ollut tosi mukavaa.
Tiedän, että moni ajattelee, että en minä vielä niin vanha ole, että voisin sinne liittyä......vähän niinkuin häpeillään koko ajatusta.

Meillä kerhossa on joka päivälle ohjelmaa jos vain haluaa osallistua. Maanantai on varsinainen kerhopäivä, silloin on paikalla 120-130 ihmistä, joskus on porukkaa niin paljon, että ei meinaa tuolit riittää. Joukossa on kaiken ikäisiä, juuri eläkkeele jääneitä  aina yli 80 vuotiaisiin asti. Ja jos on vaikea liikkua,niin sinne tullaan rollaattorilla tai pyörätuolilla, pääasia, että tullaan ja ollaan mukana, kaikki ovat tervetulleita.

Hyvin usein on vierailijoita kertomassa ajankohtaisita asioista, on kaupungin valtuutettuja, pankista, vakuutusyhtiöstä, fysioterapeutteja antamassa hyviä ohjeita kunnossa pysymiseen ja paljon muita.
Teemme matkoja, käymme teatterissa, taidenäyttelyissä, retkillä, elokuvissa ja tietysti kerran kukaudessa on tanssit.
Sen lisäksi on käsityökerhoa, bingoa,tietokilpailuja, laulukuoroa, karaokea, ukkojen turinatuokiota, myyjäisiä, jumppaa, kuntosalia, englannin tuntia jne.
Tämä on vain yksi esimerkki kerhotominnasta. Kuinka mukavaa olisikaan, jos saisi enempi senioreita mukaan kaikenlaiseen kerhotoimintaan, ei tarvitsisi jäädä kotiin potemaan yksinäisyyttä ja "kuuntelemaan" kolotuksia, menisi siellä muutama tunti mukavasti seurustellessa toisten kanssa.

Tiedän senkin, että kynnys on korkea lähteä, mutta jos sen saisi joskus ylitettyä, niin tuskin sitä katuisi.

Tanssiliikuntaa

Vihdoinkin sain itseni irti sohvannurkasta, jossa tuli venyteltyä aivan liian kauan ja tehden kaikenlaisia tekosyitä miksi ei voi lähteä mihinkään= liikkumaan. Milloin oli huono ilma, jalat kipeät, ei autoa tai muuten vain laiskotti, aina ajatteli, että sitten huomenna tai sitten kun.....

Viime sunnuntaina sitten ryhdistäydyin ja menin tanssimaan (kurssille) jiveä ja sambaa, olin kyllä jo aikaisemminkin niitä tanssinut, mutta kertaus on aina paikallaan. Tätä tanssin riemua kestää viisi viikkoa ja sitten alkaa bugg ja sitähän on aivan pakko mennä opettelemaan.

Siitä sainkin sitten kipinän ja niinpä löysin itseni kuntosalilta ja uimasta, peräti kaksi kertaa tällä viikolla.......hyvä minä.
Nyt olen vakaasti päättänyt, että nyt en luovuta vaan pyrin käymään salilla kolme kertaa viikossa kaiken muun liikunnan lisäksi. Olen myöskin jättänyt parin kuukauden ajan kaikki viljatuotteet sekä perunan ja pastat pois, saa nähdä saanko näin muutaman kilon pudotettua painoa.

Ei muuta kuin liikunnallista viikonloppua kaikille!

Kolari

Olipa ikimuistoinen naistenpäivä.
Olin pitkästä aikaa päivätansseissa, porukka oli vanhaa ja vieläkin vanhempaa, toki tuttujakin oli paljon ja oli kiva nähdä heitä pitkästä aikaa, en ollut käynyt siellä puoleentoista vuoteen, joten kynnys oli aika korkea taas lähteä. Mutta mitä kauemmin on poissa, niin sitä vaikeampi on lähteä uudestaan. 

Sieltä paltessani ajoin sitten elämäni ensimmäisen kolarin, minulla on ollut ajokortti vuodesta-68 ja näin pitkälle olen päässyt ilman kolhuja, vaikka ajan lähes päivittäin.
Tulin Hiekkaharjusta Kielotietä pitkin ja kun tulin Talvikkitien risteykseen ja liikenneympyrään, niin silloin rysähti. Jostakin syystä en vain huomannut vasemmalta tulevaa autoa, vasen etukulma meni kasaan, vauhti oli hiljainen koska tulin kolmion takaa, joten kovin pahaa jälkeä ei tullut, ei liioin henkilövahinkoja. Toinen osapuoli ( mies) toivotti vain hyvää naistenpäivää ei edes kironnut.
Nyt on vahinkoilmoitus tehty ja auto korjattavana, onneksi on täyskasko.

Kun katsoin kolarin jälkeä, niin tuli mieleeni, kuinka ohutta pelti autoissa loppujen lopuksi on ja kun näkee tosi pahoja kolareita ja kuinka auto on aivan rusinana, niin ihmettelee kuinka siitä yleensä voi selvitä hengissä.

Ajelkaahan varovasti!