Tanssitaan taas

Tässä on uusi tanssi, mitä opettelimme tänään latinobic tunnilla, tosi kiva ja reipas tanssi, musiikki vie mukanaan ja hyvin saa hienkin pintaan.
Tästä on tarkoitus tehdä yksi uusi tanssi jota esitämme mm vanhainkodissa ja ehkä muuallakin.

Ei muuta kuin kasalaiset opettelemaan.......tanssitaan tätä sitten seuraavassa miitingissä.

Pidä itsesi nuorena

*
KUINKA PYSYT NUORENA?*
 
1.* Heitä mielestäsi turhat numerot.*
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
 
..Siitähän sinä hänelle maksat.
 
 
 
 
2.* Pidä vain iloluontoiset ystävät.*
Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.
 
 
 
 
3* Jatka oppimista.*
Opettele tietämään enemmän tietokoneista,  
käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa. 
Älä ikinä anna aivojen laiskotella.
"Joutilas mieli on paholaisen työkalu."
Ja paholaisen nimi on Alzheimer.
 
 
4.* Nauti pienistä asioista.*
 
 
5.* Naura usein, pitkään ja äänekkäästi*.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.
 
6.* Joskus kyyneleet vaan tulevat.*
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen joka on kanssamme elämämme  
loppuun saakka,katsoo vastaan peilistä..
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.
 
 
7.* Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat*, 
olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja,  
musiikkia,kasveja,harastuksia, mitä tahansa 
* Kotisi on turvapaikkasi.*
Älä anna minkään häiritä sen rauhaa,  
kotisi on linnasi,mutta ei vankilasi 
 
 
 
 
8.* Pidä huolta terveydestäsi:*
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.
 
 
9.* Älä tee matkoja syyllisyyteen.*
Tee reissu ostoskeskukseen,
tai toiseen kaupunkiin,
tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne
missä syyllisyys asuu.
 
 
10.*Jokaisen tilaisuuden tullen:
kerro rakkaimmillesi,
että rakastat heitä.*
 
*
JA MUISTA AINA*:
Elämää ei mitata
hengenvetojen määrällä,
vaan niiden hetkien määrällä,
jotka saavat
henkemme salpautumaan.
 
 
 
 
Ellet lähetä tätä vähintään kahdeksalle
ihmiselle, niin.
*mitä sitten ?*
..ajattele ..kahdeksan ihmistä voisi ajatella näitä 
asioita ansioitasi 
 
..jaa tämä kuitenkin jonkun kanssa.
Meidän kaikkien pitäisi elää täyttä elämää  

joka päivä!
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! 

Hellettä Rhodoksella

Matka Rhodokselle alkoi siitä, kun ystäväni tuli lauantaina luokseni Turusta. Ennen lähtöä piti vielä hoidella pari juttua Hyvinvointimesuilla. Laukku oli jo pakattu lähes kokonaan joten lähtöä vain odoteltiin. Iltapäivällä käytiin  Lentoparkkia katsomassa kuinka sinne ajetaan, koska oli tarkoitus mennä kentälle hänen autollaan. Parkki ei ollut terminaalien edessä vaan vähän kauempana, enkä minä ollut siellä koskaan käynyt joten vähän hakusessa oli. 

Sitten mietittiin menäänkö nukkumaan vai valvotaanko koko yö, kun lento oli aikaisin aamulla ja kentällä piti olla jo aamulla kolmen aikoihin. Ei sitten nukuttu koko yönä yhtään, mutta ei väsyttänytkään.

Lento meni mukavasti ja olimme perillä puolen päivän aikaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli ihanan lämmin.
Huoneet saimme heti (meillä oli eri huoneet,sopi hyvin minulle) ja sitten laukkuja purkamaan ja kaupunkia katselemaan. Kovasti  oli Rhodos muuttunut sitten viime kerran, oli siitä ainakin 20 vuotta kun olin siellä edellisen kerran käynyt.

Aurinko paistoi koko viikon pilvettömältä taivaalta ja helle oli todella kova eikä yölläkään ollut yhtään viileämpää, onneksi huomasin, että huoneessa oli ilmastointilaite ja kun maksoi 36 euroa niin johan viileni.
Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja mukavia joka paikassa mihin menimme eikä tarvinnut paljonkaan muuta puhua kuin suomea.

Vaikka meillä oli eri huoneet, niin olimme kuitenkin kaiken aikaa yhdessä, kävelimme paljon, kiertelimme vanhassa kaupungissa, katselimme kauppoja ja istuimme varjoisissa katukahviloissa katsellen ihmisiä.
Illan hämärtyessä menimme Antique Ravintolaan syömään ja kuuntelemaan kreikkalaista musiikkia ja aina silloin tällöin joku henkilökunnasta tai vieraista pisti tanssiksi.

Myöhemmin illalla tie vei Elliin ja päästiin tanssimaan suomimusiikin tahtiin, valssia,tangoa humppaa ja tietenkin fuskua mikä oli ystäväni lempitanssi ja kyllä sitä tanssittiinkin.
Olihan siellä Ellissä parina iltana Dannykin esiintymässä ja tanssittamassa suomalaisia.

Viikko kului pian, aivan liian pian ja oli kotiin lähdön aika ja yölento edessä. Lento oli toista tuntia myöhässä lennonjohdon hidastelakon takia joten aamu taas koitti ja klo 5 maanantaina olimme kotona.
Loma oli kerrassaan ihana ja meillä oli todella hauskaa yhdessä joten uutta matkaa suunnitellaan.
Rhodos on tosi kiva lomapaikka joten varmasti palaan sinne uudestaan, ehkäpä jo ensi keväänä.

Tanssit Vanhainkodissa

Tämä laulu soi tänään Vanhainkodissa missä olimme Latinobic ryhmän kanssa esiintymässä. Meitä oli kahdeksan seniori-ikäistä naista, pukeutuneina mustiin hameisiin, värikkäisiin puseroihin, kaunis huivi lantioilla ja kukkanen hiuksissa.

Meitä oli sinne kovasti odotettu ja toivottu joten menestys oli taattu.
Juhlasalissa tansimme neljä erilaista rivitanssia ja kun olimme tanssit tanssineet, niin otimme yleisön joukosta ihmisiä ja Ystävän laulun tahdissa tansimme valssia ja jos eivät jalat toimineet, otimme käsistä kiinni ja tansimme käsien kanssa valssin tahdissa.Tärkeintä oli, että kaikki oli mukana voimiensa mukaan eikä ketään jätetty yksin vaan kaikkien kanssa puhuttiin, naurettiin ja hassuteltiin. Muisteltiin myöskin menneitä hyviä aikoja, niitä kun he itsekkin olivat nuoria ja kävivät tansseissa.

Juhlasalista siirryimme sitten kerroksiin, koska sänkypotilaat ja pyorätuolilla liikkuvat eivät päässeet juhlasaliin. Siellä meitä jo innokkaasti odotettiinkin, aulassa olivat jo kaikki kynnelle kykenevät saapuneet, oli pyörätuolipotilaita kuin myös sänkypotilaita. Nyt esitimme vain kaksi tanssia ja taas Ystävän laulun soidessa kävimme kaikkien luona juttelemassa ja osa jopa tanssikin. Meille kerrottiin etukäteen, että kosketus olisi tärkeintä.

Tämän kaltainen vapaaehtoistyö tuo mukavaa vaihtelua vanhainkotien arkeen ja kaikki meistä kovasti tykkäsivät ja toivottivat meidät uudestaan tervetulleiksi.
Tämä päivä oli mieleen painuva ja liikuttava......hieno päivä kaiken kaikkiaan.

Syyskiireitä

Syksyn ensimmäinen viikonloppu alkoi vaudikkaasti Fuskukurssilla. Ystäväni Länsirannalta huomasi, että H:gin Pavilla pidetään neljän tunnin Fuskun jatkokurssi ja niinpä hän tuli luokseni ja sitten Paville.
Hän oli jo useamman vuoden käynyt paikallisia fuskukursseja ja tykkäsi kovasti tanssia fuskua, mutta vielä piti sovittaa meidän askeleet yhteen. No, askeleet kyllä sopivat, mutta eri kursseilla opetetaan erilaisa kuvioita ja niitä sitten oli tarkoitus yhdessä opetella ja hioa yhteen niin että ne molemmilta sujuisivat mallikkaasti.

Ensimmäinen tunti oli varsinaista hammasten kiristelyä, kun kuviot eivät meinanneet millään onnistua eikä oikein jalatkaan  kaikin ajoin tahdissa pysyneet. Jos jalat toimi niin kädet ei, tai päinvastoin. Mutta kun neljä tuntia oli treenattu,  niin jotain siitä mieleenkin jäi ja sunnuntaina niitä kuvioita sitten Pavilla tanssittiin.

Maanantaina alkoi taas kerhotoiminta (eläkeläis) ja kerrottiin syksyn toiminnasta. Tarjolla on teatteria,oopperaa, matkoja, risteilyitä ja tietysti myös kerran kuukaudessa tanssit.
Sieltä sitten kiireesti Latinobic tunneille ja harjoittelemaan tansseja syksyn esiintymisiä varten, tarkoitus on käydä  vanhainkodeissa ja joillakin synttäreillä esiintymässä.
Sitten on vielä sunnuntain lattarit ja torstain vesijumppa, johan tässä ihan hengästyy pelkästä kirjoittamisesta.
Syksy  on mukavaa aikaa kuulakkaine päivineen ja pimeine iltoineen ja kaiken kiireenkin keskellä voi sytyttää kynttilät ja ottaa lasillisen vaikkapa viiniä.

Mukavia syksyisiä päiviä ja iltoja teille kaikille!

Kesäkiireitä

Kevät on mennyt ja kesä jo pitkällä, enkä ole ehtinyt enkä jaksanut tänne mitään kirjoitella enkä paljon lukeakaan.
On ollut huoli ystäväni (vanhan) terveydestä ja alkavasta dementiasta, tyttärien kanssa olemme pitäneet yhteyttä ja olen heille viestitellyt aina tarpeen tullen tilanteesta, koska hän pitää enempi yhteyttä minuun kuin omiin lapsiinsa. Nyt ovat tyttäret ajantasalla isänsä voinnista ja kaikki on suht. hyvin. 

On ollut tyttäreni muutto viereiseen kaupunkiin ja siinä on ollut taas työtä kerrakseen, on pitänyt hankkia uusia huonekaluja, kun entiset ovat liian suuria. On kierretty huonekaluliikkeet ja kirpputorit ja aina on jotain löytynyt, rahaakin on saanut mukavasti kulumaan ja kun hänellä ei ole autoa, niin minä olen joutunut hoitamaan kuljetukset.

Mökilläkin olemme ehtineet välillä  piipahtamaan ja nyt olin kerhon kanssa parinpäivän reissulla Imatralla ja Lappeenrannassa. Puumalassa meidät vietiin tunnin risteilylle Saimaalle, sää ei vain oikein suosinut risteilyä, kun sataa tihuutteli kaiken aikaa.Kävimme myöskin Lemillä syömässä kuuluisaa särää, olin kyllä kuullut puhuttävän särästä, mutta en tiennyt mitä se oli, ei ollut moni muukaan siitä tietoinen joten se oli yllätys lähes kaikille. Hyvää oli särä ja sitä oli riittävästi.

Näissä merkeissä on kevät ja alkukesä mennyt ja kohta on juhannus. 
Huomenna lähden taas mökille hyttysten ja paarmojen suureksi riemuksi.

Mukavaa, aurinkoista kesää toivottelen teille kaikille!

Kuva mökkilaiturista.

Vanhuus ei tule yksin.......

Se tulee kuuden kumppanin kanssa, sanotaan.

Tämän olen tämän talven ja kevään kuluessa huomannut vanhasta (iältään vanhasta) ystävästäni, vaikka sairauksia ei ole paljon eikä vakavia, niin kunto on huonontunut aivan silmissä.
Hän asuu suuressa omakotitalossa yksin, talvella lumityöt kävi kovasti voimille ja nyt kesällä olisi pidettävä piha ja nurmikko kunnossa, mutta kun voimat ovat kovasti vähissä, ei oikein jaksaisi enää.
Mutta talosta ei voi luopua, kun on itse rakentanut  ja tunnearvo on suuri.

Nyt hän on saanut sellaisi lääkkeitä jotka huippaavat ja pyöryttävät ja sen seurauksena hän on kaatunut naamalleen monta kertaa, niin että naama on ollut verillä ja ruhjeilla.
Kaikesta täsätä pyörtyilystä huolimatta hän kiipeilee tikkailla ja vaihtaa kesäverhoja ikkunoihin, verhot on vaihdettava, vaikka kuinka pyöryttäisi.
Keittiön verhoja vaihdettaessa olisi pitänyt kiivetä pöydälle, sain sen estettyä, kun soitti minulle ja minä hälyytin tyttären apuun, joka vaihtoi sitten verhot ja vannotti, että ei kiipeilisi tikkaile.

Mutta kuinkas kävikään, kun on jäärä niin on jäärä eikä usko mitään.
Eilen hän päätti vaihtaa verhot toiseen ikkunaan ja kiipesi tikkaille ottamaan verhoja yläkaapista, ennenkuin verhot olivat kädessä hän tuli selkä edellä lattialle ja löi päänsä terävään kaapin kulmaan, päässä suuri kuhmu.  Onneksi hän oli tajuissaan ja soitti minulle ja satuin olemaan kotona......minä taas tukka putkella sinne ja katsomaan kuinka kävi ja tarvitaanko lääkäriä.
Oli onni onnettomuudessa, että pääsi pelkällä säikähdyksellä, taas kerran.
No, vaihdoin verhot ja samalla seurasin tilannetta, siinähän se sunnuntai-ilta sitten menikin.
Jännityksellä odotan, mitähän seuraavaksi........miksi avun pyytäminen on niin vaikeeta kuin myös antaminen.