Juhlapuhe räpäten

Kun täytin pyöreitä vuosia, niin sain tälläisen puheen, sävel Mama Maria

Tänään täytän ? ja o mikäs tässä meikäläisen olla.
Toiset ne ukkojaan,kakaroita passaa, minä en moiseen aikaani hassaa.
Hondalla kaasutan Someron teitä, enkä tanssia ikinä heitä.

-Mamma Maria,Mamma Maria

Polvet vain välillä tekee tenää, enkä niistäkään välitä enää,
onhan keksitty helttauutetta eikä muustakaan suurempaa puutetta.

Mamma Maria,Mamma Maria

Juhlittu on jo monta päivää, eikä ole huolen häivää.
Nuoremmat ei pysy vauhdissa tässä, varsinkaan velimies "Ritari-Ässä."
Sandaalit jalkaan ja aurinkorantaan, voiskohan elämä parempaa antaa.

"Puheen" piti veljeni vaimoineen.......tykkäsin kovasti.

Ystävyys on......

                                      Nostamista ylös,
                                      työntämistä eteenpäin,
                                      kuuntelemista ja hiljaisuutta
                                      olemista toista varten.

                                      Ystävyys on korvaamatonta.
                                     
                                      Hyvää Ystävänpäivää!

Vuosi on vaihtunut...

Ja nyt eletään jo helmikuuta. Viime vuosi alkoi sairastumisella ja päättyi sairastumiseen, ei kuitenkaan mitään vakavaa.
Muutenkin on pitänyt pientä kiirettä, eikä ole ehtinyt tänne mitään kirjoitella ja toisaalta on tuntunut, että pää on aivan tyhjä eikä mitään jutun juurta ole.

Kevään harrastukset ovat jo alkaneet entisissä merkeissä ja yhtenä lisänä entisiin olen aloittanut rivitanssin.
Meidän Latinobicryhmästä on tullut tosi suosittu. Joulukuussa olimme esiintymässä monessa pikkujoulussa ja nyt tulee uutta keikkaa enempi kuin voimme vastaan ottaa.
Kaiken lisäksi teemme vapaaehtoistyötä käymällä kerran viikossa  paikallisessa vanhainkodissa tansittamassa ja tanssimassa vanhusten kanssa.

Nämä päivätanssit ovat saaneet suuren suosion, alkuun vain muutama uskaltaui lattialle, mutta nyt sali on täynnä tanssijoita, myös vanahainkodin henkilökunta on mukana tanssimassa.
Olemme saaneet paljon kiitosta näistä tanssien järjestämisestä ja nyt siellä tanssitaan jo kahtena päivänä viikossa.
On ollut kiva seurata ja tanssia ihmisten kanssa jotka ovat huonojalkaisia ja rollaatorinkin kanssa tulleet tanssimaan ja kuinka he ovat piristyneet niin, että ovat uskaltautuneet lattialle. Vauhti ei ole kova, mutta pienikin liike kauniin musiikin tahdissa tekee hyvää ja mielen iloiseksi.

Näissä merkeissä toivotan kaikille lukijoilleni  hyvää alkanutta vuoden jatkoa!

Kuulumisia

Kun minusta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään, niin ajattelin, kertoa, että olen vielä hengissä.
Syksy on jo pitkällä ja kohta saa odotella lunta. Aika on mennyt osittain harrastusten parissa ja jalkaani sairastellessa. Vaiva josta kerroin joku aika sitten paheni kaiken aikaa, ei ole auttaneet lääkärit eikä mitkään lääkkeet, kipu vain on pahentunut enkä ole päässyt kävelemään kunnolla. Pienikin matka on ollu tuskien taival, tanssimista se ei ole kuitenkaan haitannut, ihme kyllä, se onkin ollut ainoa keino päästä liikkumaan kuin myös auto.

Nyt kuitenkin elän suuressa toivossa, että saan avun vaivaani. Olen aikoinaan käynyt hierojalla joka on saanut selkäni ja issiakseni kuntoon joten tilasin ajan häneltä. Hän tekee monenlaista hierontaa kuten lihastriggerit, hermoratahieronta,urheiluhieronta,vyöhyketerapia ja nikama- ja nivelkäsittelyt.
Olen käynyt siellä kaksi kertaa ja olo on jo huomattavasti parempi, kaikki kiristävät lihakset polven ympäriltä ovat lauenneet ja polvi alkaa taipua normaalisti. Ja hoito jatkuu edelleen, nämä kaksi päivää oli kuulemma vasta alku verytteelyä niin kuin hän asian ilmaisi. Sitä vain olen manannut miksi en mennyt jo aikaisemmin, mutta kun on se "yksi pää kesät talvet"........ei vain tullut mieleen.

Ei pitäisi valittaa, monella ihmisellä on asiat huonommin.......no, en suuremmin valitakkaan, mutta on se vähän masentanut. Nyt olen kuitenkin toiveikas.

Oikein hyvää syksyn jatkoa teille kaikille, voikaa hyvin!

Orvokin haaste

Vastaan orvokin haasteeseen.

Minulla ei ole muuta vanhaa kuin minä itse.D

Haastan Anna y:n, Myrskynmerkin ja Ripsiksen

Olen kuin kärpäspaperi

Olen jo joskus aikaisemmin kertonut, että olen eronnut -84. Sinkkuna olessani olen jonkin verran seurustellut ja joskus ajatellut, että löytäisin kenties miehen jonka kanssa voisin elää vaikka lopun elämäni. Eipä ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt ja nyt en enää etsikkään.

Jostakin syystä olen aina törmännyt toinen toistaan kummepiin miehiin, siinä suhteessa olen ollut kuin kärpäspaperi. Kerron tässä  muutamista tapauksisa.

Ensin tapasin oikean naisten miehen eräässä tanssiravintolassa, hän oli aivan loistava tanssimaan ja sekös hurmasi meikäläisen. Mies oli muutenkin mukava, hyvännäköinen ja hyvä käytöksinen. Hänellä oli tapana saalistaa uusia "kasvoja" ja päästä kenties asumaan naisen luo.
Mies oli työtön ja vietti aikaansa tansseissa ja kun pääsin töistä, niin tuli juoksujalkaa minua vastaan, että pääsi yöksi.
Mies oli kova valehtelemaan ja uskoi omat valheensakin. Se hyvä puoli hänessä oli, ettei ollut siipeilijä vaikka työtön olikin. Aina kun oli rahaa, niin ajeltiin taksilla eikä ruusuja puuttunut pöydältäni. 

Hän kertoi, että hänellä oli kyllä asunto, mutta ei kuitenkaan viihtynyt siellä. Niinpä huomasin, että hän alkoi tuomaan vähitellen tavaroitaan luokseni, ensin vähän, mutta sitten aina vain lisää.
Kerroin hänelle etten halua muuttaa hänen kanssaan yhteen enkä muutenkaan enää seurustella, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Mietin kuumeisesti, että miten saisin hänet ulos, avaimia ei hänellä ollut.

Mutta kuinka ollakkaan, hän kertoi lähtevänsä käymään äitinsä luona Pohj.Suomessa ja viipyvän muutaman päivän.
Silloin minulla välähti. Otin kaikki hänen tavaransa ja sulloin kasseihin ja soitin exälleni ja kysyin saisinko kyydin rautatieasemalle.......kyyti tuli ja kassit autoon.
Siihen aikaan oli vielä asemalla avosäilytys, jätin kassit sinne, maksoin säilytyksen, otin kuitin ja kellon antaakseni ne hänelle henk.kohtaisesti.
Muutaman päivän kuluttua mies tuli suoraan junasta työpaikalleni. Annoin kellon ja kuitin ja sanoin, että tavarasi on aseman säilytyksessä hae sieltä. Se romanssi loppui siihen......onneksi.

On se niin vaikeeta.....

Saada muutama tai useampikin kilo pois pika pikaa, niin että edes jotain vaatteita mahtuis päälle. Kesän aikana on tullut muutama kilo painoa lisää, kun en ole päässyt yhtään liikkumaan kipeän jalkani takia ja kuitenkin tulee syötyä suht. normaalisti.

Kesäkuun alussa oli häät ja ajattelin ostaa uuden kesäleningin, mutta eipä löytynyt mitään sopivaa joten ajattelin mennä entisellä kotelomekollani. Onneksi sovitin sitä pari viikkoa ennen juhlia, mekko meni päälle mutta oli hiukan kireä ahterin seutuvilta.......joten laihduttamaan. Kun olin oikein tiukalla dietillä, niin mekko mahtui päälle, mutta sitten tuli toinen ongelma kuinka saada pitkä vetoketju kiinni selästä. Sain vetskarin vedettyä hartioille saakka, mutta siitä eteenpäin en millään konstilla ylemmäs. No, hätä keinot keksii ja niinpä soitin naapurin ovikelloa ja pyysin apua ongelmaan......onnistui.

Kesä kului ja kipu jalassa paheni joten piti lähteä lääkäriin. Ensin rukoilin terveysasemaa josko sinne pääsisin, ottivat armollisesti vastaan päivystykseen. Ynseä nuori naislääkäri otti vastaan. Kerroin vaivani ja hän tutkimaan, mitään ei löytynyt, kokeili lihaksia ja totesi, että minulla on niin huonot lihakset polven seudulla joten kivut johtuivat siitä. Alkoi sitten koipiaan  oikomaan ja näyttämään jumppaliikkeitä.

Seuraavaksi tilasin ajan oikealta lääkäriltä (yksityiseltä) ja sain viikon kuluttua ajan. Kun kipu oli polvessa, niin ajattelin, että menen sinne polvipituisissa shortseissa ettei tarvitse riisuutua. Mutta,mutta eihän ne saamarin shortsit (farkut) menneet jalkaan.Vatsan kohdalta jäi ainakin 5 cm auki eikä nappikaan mennyt kiinni ja ei muuta kuin laihduttamaan. Viikko oli aikaa, joka päivä kokeilin mikä on tilanne ja kuinka ollakkaan.......onnistuin. 

Sen verran vielä jalasta, että polvitaipeessa oli vettä, joten sain piikin polveen ja lääkkeet.
Voikaa hyvin!